Parasta ikinä -blogin kirjoittaja Kristiina Komulainen on tuottaja, juontaja, toimittaja ja käsikirjoittaja. Kristiinan mielestä “parasta ikinä” on se, että positiivisella asenteella vaikeimmatkin asiat kääntyvät lopulta tärkeiksi oivalluksiksi. Kristiina pohtii noita arjen pieniä, suuria oivalluksia.
Väittämä yksi: hyväntekeväisyys on itsekästä. Väittämä kaksi: se, että hyväntekeväisyys on itsekästä on vain hyvä asia.
Annoin taannoin rahaa kerjäläiselle, ja tunsin sen jälkeen itseni paremmaksi ihmiseksi. En nyt suoranaisesti julistanut kadulla kanssaihmisille hyvyyttäni, mutta olo oli kuin Laupiaalla samarialaisella. Kyseessä oli kuitenkin ruhtinaallinen euro, kyllä siinä kannattaakin jo paukutella henkisiä henkseleitä. Jäin kiinni itse itselleni ajatuksistani ja jäin miettimään, että onko ihmisen mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä ilman itsekkäistä ajatuksia. Mietin, että syökö itsekkäät ajatukset ja oman egon kohoaminen jotenkin tehdyn hyvän pyyteettömyyttä? Onko aito hyväntekeväisyys sellaista, että vain kohde hyötyy. Tulin lopputulokseen, että ei ole olemassa vain yksisuuntaista hyväntekeväisyyttä, ja hyvä niin.
Hyväntekeväisyys on aina vähintäänkin kaksisuuntaista, ja useimmiten hyvä kantaa usealle eri kohteelle. Jos esimerkiksi lahjoitat vanhat vaatteet maahanmuuttovirastolle, saa kohteen asukkaat konkreettista apua, paikan työntekijöillä on ehkä pieni stressi vähemmän, sinä saat hyvän mielen, ja sitä kautta hyötyy ehkä myös lähiympäristösi positiivisesta energiastasi. Ketjua voisi jatkaa loputtomiin, butterfly effect.
Tunnen kaksi ihanaa ihmistä tahoillaan, molemmat tehneet elämässään paljon ilmaista työtä muille omilla aloillaan. Molemmat ovat varmasti ”menettäneet” tuhansia euroja auttaessaan muita, mutta sydän on vetänyt jeesaamaan tuttuja ja puolituttuja. Näissä tapauksissa heidän tekemät pro bono -työt on tehty aina vähintään yhtä kovalla pieteetillä kuin maksetuissakin projekteissa. Ja mihin se on kantanut? Molemmissa tapauksissa perhonen on aina jossain kohtaa lentänyt takaisin alkuperäiselle lähettäjälle, ja nämä kaksi ovat aloillaan tämän maan huippuja, toinen heistä myös pikkuhiljaa maailmalla kova nimi. He ovat aina tiedostaneet, että hyvä kantaa jossain kohtaa hedelmää, eikä siinä ole mitään pahaa. Mitä sitten, jos hyvän tekemisen taustalla on toive saada myös jossain kohtaa osansa. Takaisin tulevan muotoa on tosin mahdoton määritellä. Se ei aina palaa takaisin siinä muodossa, jota ehkä oli odottanut, vaan tilalle tulee jotakin muuta. Useimmiten jotain parempaa.
Meidän yhteiskunnassamme kritisoidaan usein julkisesti hyvää tekeviä henkilöitä. Nämä julkisesti hyvää tekevät toimivat peilinä muille kanssaihmisille ja muistuttavat mahdollisuudesta käyttää aikaa, rahaa ja vaivaa muiden hyödyksi. Mitä sitten, että Bonon, Jolien tai Madonnan julkisuuskuva kiillottuu samalla, jos kylä jossain päin on saanut taas puhdasta vettä tai ihmisoikeusloukkauksen uhri saa inhimillisemmät elinolosuhteet. Kaikki voittaa.
Eikä hyväntekeväisyyden tarvitse olla materiaa, se voi olla ele tai kauniit sanat. Ne kantavat yllättävän pitkälle, mutta vain siinä tapauksessa, kun sanojen sanoja puhuu aidosti ja todella tarkoittaa. Jos ajattelet jotakin kaunista jostakin, sano se. Jos tuntuu turhalta ja typerältä antaa toiselle hyvä mieli, niin mieti itseäsi ja sitä, miten hyvä fiilis sinulle tulee. Ei siinäkään mitään pahaa ole.
