Äiti nukkui pois kotona rauhassa isän vieressä.
Äiti kuului hiljaisten ja näkymättömien sankareiden joukkoon, eikä tehnyt koskaan itsestään numeroa. Sen sijaan hän oli aina empatiassaan läsnä ja tukemassa kun joku kaipasi apua. Äiti eli kiitollisuudessa seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta, joista viisikymmentäkolme avioliitossa isän kanssa.
Äidin elämäntyö oli lasten ja perheiden parissa. Hän työskenteli lastentarhanopettajana ja opiskeli itsensä erilaisiin ohjaajan tehtäviin. Minä onnekas sain osani hänen lempeästä kasvatuksesta. En muista äidin olleen koskaan vihainen, enkä haluaisi muuttaa mitään lapsuudestani.
Äiti oli sitkeä. Sairastettuaan lapsena tuberkuloosin, hän oppi kävelemään vasta juuri ennen koulun alkua. Saatuaan pari vuotta ennen kuolemaansa parantumattoman ALS-diagnoosin, uhriutumisen sijaan äidin elämänilo jatkui ja jalostui hänelle tyypillisessä kiitollisuudessa. Äiti koki saaneensa elämältä kaiken ja hän oli valmistautunut kohtaamaan kuoleman.
Kulunutta vuotta siivitti täyttymys lapsenlapsesta. Äiti iloitsi tyttäremme ensiaskeleista ja pölpötyksestä samaan aikaan kun hänen oma kyky kävellä ja puhua hiipui pois. Jäljelle jäi lempeä katse, joka kirkastui aina kun soitimme joka-aamuisen videopuhelun puurolautasen ääreltä.
Siunaustilaisuus sattui äitienpäivän viikonloppuun. Vaikka olimme koko perhe hyväksyneet kuoleman, kyynelten voimaa ei pidätellyt mikään arkun äärellä. Äiti sai omannäköisen muistotilaisuuden: hänen toiveesta lauloimme, tanssimme ja pukeuduimme värikkäästi kukkien keskellä. Saattoväkeä oli runsaasti ja monella oli kaunis muisto jaettavaksi. Näissä inspiroivissa tarinoissa kiitollisuus kirkasti surun ja äiti syntyi uudelleen sydämissämme.
Äidin taika toi myös meitä vaimoni kanssa yhteen uudella tavalla. Kysyin vaimolta, miksi hän rakastaa minua nyt enemmän. Vaimo kertoi, kuinka hänen myötätuntonsa oli puhjennut kukkaan ja kuinka hän oli oppinut täysin uuden tavan jättää jäähyväiset surun sijaan kiitollisuudessa.
Amsterdamin puihin oli puhjennut isot lehdet Suomen vierailun aikana. Paluu arkeen alkoi perinteisesti viemällä tytär tarhaan pyörällä ja hänen iloisilla vilkutuksilla kaikille puiston koirille.
Kaikki se, mitä olin kirjoittanut aiemmin kuolemasta, oli käynyt nyt toteen. Siinä pyöräillessäni iloitsin, kuinka tulemme kertomaan kaikki inspiroivat tarinat isoäidistä sukupolven yli tyttärellemme.
Lainaus syksyllä 2023 ilmestyvästä kirjastani Kaikki valo maailmassa:
” Syntymän hetki on kuoleman alku, kuolema on uuden elämän edellytys. Kuten hedelmöityksessä, myös kuolemassa vanha loppuu ja uusi alkaa samanaikaisesti. Ihmiset pelkäävät kuolemaa, koska he näkevät itsensä erillisenä elämän kiertokulun ulkopuolella. He eivät näe, että kuolemaa ei ole ilman syntymää.
Kuolla voi kolmella eri tavalla. Saatat kuolla pelokkaana tai rauhassa. Kolmas tapa on kuolla inspiroivasti.
Jos kuolet pelokkaana, pelkäät kuolemaasi ja aiheutat pelon jäljen, jonka kaiku jatkuu. Kuolemanpelkosi lisää pelkoa kaikkien elävien olentojen tietoisuudessa. Pelokkaassa kuolemassa on hätäännystä, paniikkia ja takertumista.
Rauhassa kuoleminen on neutraali tapa kuolla. Kuolet ilman toivoa tai pelkoa. Antaudut kuolemaan kuten antaudut uneen. Et ole huolissasi siitä mitä yöllä tapahtuu ja luotat siihen, että universumi hoitaa loput. Tällaiseen kuolemaan tai sen eri vaiheisiin ei liity merkittävää tietoisuutta kuoleman prosessista.
Inspiroiva kuolema koskettaa ihmisiä kuolleen ympärillä. Henkilön elämäntyö tai erityislaatuisuus kohottaa jopa kansakuntia. Inspiroiva kuolema käynnistyy hyväksymisestä. Ihminen on valmis kuolemaan, ja hän tietää miten kuolla. Kiitollisuus voittaa surun ja kuollut jatkaa voimallisesti elämää ihmisten sydämissä. Kiitollisuus kannattelee positiivista muistoa ja voittaa surun voimallaan. Kun ihminen kuolee inspiroivasti, hänestä tulee kuolematon.
Kokeaksesi inspiroivan kuoleman, sinun tulee harjoittaa henkisiä valmistavia harjoituksia luottaen siihen, että kuolema ei ole loppu, vaan jonkin uuden alku. Matkan jatkumisen ymmärtäminen luo optimismia ja inspiroi ihmisiä ympärilläsi.
Kuolema on ehdollinen. Se miten valmistaudut siihen, miten koet sen ja mitä sen jälkeen seuraa, pohjautuu omaan suhtautumiseesi, intentioosi ja tekoihisi. Oma kuolemasi on sisäisen elämäsi ilmentymä.”
Risto Kuulasmaan uudessa Kaikki valo maailmassa -kirjassa käsitellään ihmiselämän eri osa-alueita, kuten viisautta, taidetta, rahaa, uskontoja ja kuolemaa. Kirja tarjoaa näkökulman kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Se auttaa hahmottamaan itseä kokonaisuuden osana, rakkauden ja erillisyyden kokemusten välimaastossa. Katso kirja täältä.
