Unelmat ovat olleet minulle rasittava aihe. Unelmieni minä, asunto, työ, harrastukset, parisuhde… äh. En ole halunnut suunnata elämääni sitten kun -haaveisiin, jotka estävät minua olemasta kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Haluan olla tyytyväinen nyt.
Unelmieni minä – lisää vain hymy!
Silti minullakin on muutama toive sydämessäni. Suurin niistä on tämä: Kunpa olisin lempeämpi, valoisampi ja armollisempi. Jokainen epäonnistumiseni on mielestäni erottanut minut unelmieni minästä, lisännyt välimatkaa siihen millainen olen ja millainen haluaisin olla.
Tein vähän aikaa sitten höpsöksi leimaamani mielikuvaharjoituksen, jossa kuvitellaan unelmien minä ja annetaan sen ikään kuin sulautua itseen. Harjoituksen avulla ymmärsin, miten lähellä unelmieni minä on todellisuutta monessakin hetkessä.
Mielikuvissani lempeyden lisääminen vaatii paljon sisäistä työtä ja olosuhteiden muutoksia – eli valtavasti asioita. Todellisuudessa monessa hetkessä riittää vain se, että hymyilen – eli suhtaudun avoimemmin, tuon esiin positiivisuutta ja viestin toisille hyvää. Tämä toimii loistavasti esimerkiksi kaupan takkuilevassa jonossa. Minulla ei ole sinänsä mitään sisäistä tarvetta rasittua jonottamisesta, joten voin aivan yhtä hyvin hymyillä ja asettua tilanteeseen avoimesti.
Lisää rakkaita ihmisiä, lisää haastetta
Tämä toimii useimmiten todella hyvin, kun olen yksin. Kun pakkaan lisätään väsynyt mies ja lapset, lipuu unelmieni minä kauemmas. Miten hankalaa onkaan hymyillä, kun muut sekoilevat, unohtelevat asioita ja riitelevät!
Monissa hetkissä on silti helppo valita. Voin kävellä lapsen huoneeseen ja ottaa hänet syliin tai kuunnella häntä lempein silmin. Silloin olen unelmieni minä: lempeä olento, joka luo turvaa läheisilleen. Voin myös jäädä selailemaan lehteä tai somea ja ärsyyntyä turhasta – vaikkapa lukemistani artikkeleista.
Kuten kaikki asiat, myös unelmieni minä tulee esille pienissä asioissa. Se on joka hetken mahdollisuus.
On sydämeni toive olla lempeä ja rakastava. Se ei ole kiiltokuva, jota tavoittelen mielessäni. Unelmien minä on lempeä mielentila, ei mikään superversio minusta. En luule, että kelpaan vain olemalla vieläkin lempeämpi tai etten riitä tällaisena. En halua muuttua “täydelliseksi versioksi itsestäni”, vaan toimia arjen pienissä hetkissä hieman pehmeämmin. Joskus onnistun, joskus en. Jotkut asiat ja teot ruokkivat selkeästi pikkumaisuutta, jotkut taas lempeyttä.
Lempeys ja positiivisuus nousevat sydämen olemuksesta, mutta ne vahvistuvat myös teoilla. Voin valjastaa mieleni skannaamaan ja ehdottamaan minulle tekoja, jotka vahvistavat lempeyttä ja armollisuutta minussa. Ja hiljentyä, jotta sydämeni voima pääsee tulemaan vapaasti esiin. 💖
Löydät Mitran ihanan tehtäväkirjan Meidän vuosi – lempeä matka parille TÄSTÄ!
