Silloin kun kaikki hajoaa palasiksi
etkä saa enää mistään kiinni.
Missään ei ole enää mitään järkeä
ja kaikki tuntuu katoavan.
Et yritä enää ymmärtää,
et jaksa yrittää.
Silloin elämä ottaa sinusta vallan.
Huomaat, että elämä sinussa hengittää.
Tyhjyyden usvasta nousee kuu,
jota katsot silmiin.
Näet sen.
Näet maailman kasvot.
Ihmisyyden kasvot.
Olemassaolon valot ja varjot.
Entisten kulmien sulavuuden, jatkuvuuden.
Kehän, joka sulkee sisäänsä enemmän kuin voimme koskaan ymmärtää.
Silloin tiedät, ettet tullut turhaan.
(c) Sanna Wikström
Kurkkaa Sanna Wikströmin esikoisromaani Elämä ensin:
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
