Sydämen avautumisesta puhutaan paljon. Uskon, että sitä voi tapahtua monenlaisissa pienissä arkisissa tilanteissa. Minulle se tarkoittaa sitä, että kokemus kokemukselta myönteinen, hyväksyvä käsitys ja lämmin tunne itsestä ottaa valtaa aiemmalta kriittiseltä ja egoistiselta käsitykseltä, jolla niin moni on itseensä oppinut tässä kilpailuyhteiskunnassa suhtautumaan. Haluan kertoa minulle tähän mennessä vaikuttavimmasta kokemuksesta.
Olemme käyneet ystäväni kanssa paljon syvällisiä ja rehellisiä keskusteluja omista tuntemuksistamme. Eräänä kertana ystäväni sanoi minulle jotakin hieman kriittistä. En ensin ottanut asiaa lainkaan vastaan. Mietin, mikä tässä nyt on. Melkein vihastuin. Sitten huomasin, että olen epävarma. Käännyin katsomaan ystävääni ja sanoin sen ääneen. Samalla aloin itkeä vuolaasti. En pystynyt mitenkään katsomaan toista ihmistä silmiin, vaan käännyin pois, vollottaessani samalla. Ystäväni sanoi, että jos suinkin pystyt, katso häntä silmiin. Annoin tunteen tulla ja samalla katsoin ja vuorotellen käänsin pääni vielä pariin kertaan pois. Hän sanoi, että ”sinä saat olla” ja hiljalleen rauhoitun tuijottamaan häntä silmiin. Minulle tuli todella hyvä ja vapautunut olo. Hiljalleen aloimme hymyillä, tuntea rakkautta sydämissämme ja tunsimme sitä myös toisiamme kohtaan.
Tähän silmiin katsomiseen liittyi rehellisyys ja autenttisuus sille, miltä sillä hetkellä todella tuntui. Siihen liittyi myös avautuminen omille hankaluuksilleni ja epävarmuuksilleni, sen sijaan, että sivuuttaisin ne olan kohauttelulla tai vähättelyllä.
Kun samana iltana näin muita ihmisiä, tunsin heitä kohtaan paljon enemmän välittämistä ja aitoa halua olla heidän kanssaan, kuin ehkä milloinkaan. Katsoin ja kosketin heitä aidon lämpimästi. Minulla oli paljon rakkautta sydämessäni. Huomasin myös, miten se vaikutti myönteisesti muiden suhtautumiseen ja haluun olla kanssani. Iltani oli huikea ja minulla oli todella hyvä ja helpottunut olla.
Huomaan, miten tuo hieno, avoin ja lämmin olotila lähtee helposti unohtumaan seuraavina päivinä. Helposti palaamme vanhaan suojautuneeseen ja hieman sulkeutuneeseen tilaan. Muistutan itselleni päivittäin siitä, että “minulla on rakkaus sydämessäni, kukaan ei voi sitä minulta viedä ja minä voin rakastaa muita” ja joka kerta niin sanoessani, oloni rentoutuu ja muistan tuon kokemuksen.
Uskon, että edellä mainitut kokemukset yhdessä toisten kanssa ovat tärkeitä, koska joskus vain toisten edessä epävarmuutensa näyttämällä, niistä voi vapautua. Itse tunnen, että epävarmuudet kohdistuvat usein juuri siihen, miten olemme toisten kanssa, ihmisten edessä. Jotta kokisimme enemmän lämminhenkisiä kohtaamisia, pitäisi ihmisten varata aikaa siihen, että voi vain olla ja antaa toisen olla. Jos koko ajan mielessä on jokin agenda, tekeminen ja höpötys päällä, ei jää sijaa ja aikaa olemiselle. Kun molemmat hetken vain ovat ja katsovat toisiaan silmiin, epävarmuudet voivat nousta esille. Ne näyttämällä ja niistä puhumalla voimme vapauttaa olotilaamme ja puhdistaa sydäntämme. Pian epävarmuuksista kumpuaakin voimaa ja vapautta.
