Kysyimme teiltä lukijoilta Hidasta elämää -keskustelualueella ja Instagramissa, oletteko te kokeneet yksinäisyyden tunnetta, ja miltä se tuntuu. Kokosimme vastauksistanne 11 viestiä yksinäiseltä yksinäisille:
- Kuin huuto tyhjyyteen. On niin paljon sanottavaa, mutta ei ketään, kelle sanoa. Mitä enemmän ihmisiä on ympärillä sitä kurjemmalta tuntuu. On kuin se näkymätön tyttö muumeissa.
- Surua siitä ettei voi jakaa asioita kenellekään. Ulkopuolisuutta ja irrallisuutta paikoista ja ihmisistä.
- Yksinäisyys voi parhaimmillaan olla voimavara, eheytymisen ja rauhoittumisen yksi osa-alue. Tunne, että on vahva ja vahvistuu ja omat ajatukset saavat tilaa. Pahimmillaan se tuntuu siltä, että ei ole ketään kuka ymmärtäisi tai ketä haluaisi häiritä ajatuksillaan tai läsnäolollaan. Kun joutuu syrjään vaikka sairauden vuoksi entisistä sosiaalisista kontakteista, ei voi enää osallistua entisen lailla. Yksinäinen voi olla myös väenpaljouden keskellä.
- Yksinäisyys on pahimmillaan kuin matkan odotusta, jota ei koskaan ole edes varattu.
- Yksinäisyys tuntuu välillä ihanalta, välillä se tuntuu turvattomalta ja oudolta.
- Yksinäisyys myös opettaa. Kovalla kädellä. Astumaan ulos, katsomaan maailmaa uudella tavalla. Hymyilemään ventovieraille. Juttelemaan kaupan kassalle. Yksinäisyys ei ole pelkästään pahasta. Kun oppii kuuntelemaan, mitä se sanoo, voi elämä muuttua. Voi löytää jotain uutta, mahtavaa, kaunista.
- Yksinolo omasta tahdosta on positiivinen asia. Yksinäisyyden tunne on sekoitus tyhjyyttä, ahdistusta, tahatonta kaverittomuutta, ymmärtämättömyyttä, henkistä ja fyysistä kipua, hiljaisia kyyneleitä, sanatonta itkua, sydämen äänetönta huutoa. Sitä kaikkea sekasotkua yksinäisyys on.
- Kuin olisi väärässä paikassa, mutta ei tiedä missä pitäisi olla.
- Voi tuntea olevansa yksin, vaikka olisi seuraakin. Tuntea sellaista henkistä sielunkumppanuuden puutetta, olla vailla samankaltaisuutta, aitoa kohtaamista ja ymmärtämistä, kuulluksi tulemista.
- Sitä, että on tuntenut lähes koko elämänsä olevansa outolintu vieraalta planeetalta ja ettei ympärillä olevien ihmisten kokemusmaailma kohtaa oman kanssa, eikä ymmärrä edes miksi. Lohdullista on, että itsetuntemuksen kasvaessa ja väärästä seurasta irroittautuessa on voinut löytää muutamia ihmisiä joiden kanssa on vähemmän yksin.
- Tyhjiö. Ihmisiä lähellä ja kaukana kelle on tärkeä, paljon ystäviä, paljon ihmisiä ja tuttuja. Mutta vieressä ei ketään, silti niin yksin. Se on semmonen kolkko tunne, turvaton, paha, siihen asti että kääntää ajatukset positiiviseen. Olen turvassa, ei oo hätää. Näinkin hyvä tuntea, kaikki tuntevat sitä joskus. Yksin kaikessa haavoittuvaisuudessaan ja paljaana. ❤
Miltä yksinäisyys sinun mielestäsi tuntuu? Millaisen viestin haluaisit lähettää kaikille yksinäisille? Jatka keskustelua aiheesta Hidasta elämää -keskustelualueella.
