En alkuun ymmärtänyt täysin ystäväni kysymystä.
Teenkö kaikki asiat elämässäni ainoastaan siksi, että ne tähtäävät johonkin päämäärään?
Loukkaannuin vähän. Puolustelin tekemisiäni. Listasin ystävälleni asioita, joita teen siksi, että pidän niistä. Hän nyökytteli päätään ja sanoi, että onpa hienoa, että ihminen nauttii työstään. Mutta että kaikki listaamani asiat kuuluivat johonkin työprojektiini. Hän pysäytti minut kesken seuraavan lauseeni ja lisäsi, että niin kuuluivat tulevat matkani ja reittisuunnitelmanikin.
Entä lenkkeily, joogaharrastukseni tai orastava meditointi-innostukseni? No ne taas tähtäsivät itseni rauhoittamiseen, keskittymiskyvyn ja kärsivällisyyden lisäämiseen. Lopulta kai vähän myös kropan kiinteyttämiseenkin.
Mutta oliko minulla mitään sellaista, mikä ei tähdännyt työelämän maaleihin? Mikä ei jollain lailla valmistellut seuraavaa projektiani? Jotain missä ei ollut kunnon kohottamisen tai edes henkistymisen agendaa?
Jäin miettimään ajatusta pitkäksi aikaa.
On yllättävän vaikea keksiä jotain sellaista tekemistä, mikä ei tähtää mihinkään. Miten usein tekee jotain ainoastaan sen takia, että pitää siitä, että jokin asia on puhtaasti ja pelkästään hauskaa?
Ystäväni mukaan jotain sellaista pitäisi tehdä joka päivä. Aivot ja mieli tarvitsevat levätäkseen asioita, joita ei suorita päästääkseen tiettyyn maaliin. Jos tekee ainoastaan asioita, joilla tähtää johonkin tavoitteeseen, aivot saattavat ylikuormittua.
Voisiko se tekeminen olla minulle pitkä kävelylenkki metsässä? Vai mietinkö lenkeillänikin työprojekteja tai ihmissuhdesotkuja? Otanko puolivälissä juoksuaskeleita edellispäivän pullan tai viinilasin syyllistämänä?
Kun tapaan ystäviäni, sorrumme usein suunnittelemaan elämämme uuteen järjestykseen. Monesti tapaamisetkin siis tähtäävät johonkin.
Hyppäisinkö ehkä benji-hypyn? En, se taas tähtäisi pelkästään itseni ja pelkoni voittamiseen.
Hyvän kirjan lukeminen, käsitöiden tekeminen, suosikkialbumin kuunteleminen, rauhallinen kävelylenkki, jonka aikana ei ajattelisi tavoitetta juhlamekon vetoketjun kiinni saamisesta. Jokaiselle löytyy kaiketi se oma ”aivot narikkaan” -tekeminen. Jolloin ainoastaan Olisi.
Ei tähtäisi mihinkään.
Nauttisi vain siitä mitä tekee.
Tarjoaisi tauon tekemiseen.
PS. Tänään haluaisin löytää yhden asian, jonka tekeminen veisi minut pois työasioista, oman elämän järjestämiseltä.
PPS. Huikatkaa, jos keksitte. Sillä tunnustan; tehtävä tuntuu minulle yllättävän haastavalta…
