Palasin viime syksynä työelämään neljän kotivuoden jälkeen. Kotona ollessa aikaa riitti sopivasti sekä lasten kanssa yhdessäoloon; sekä leikkiin ja ulkoiluun että kotitöiden hoitoon. Nyt huomaan päivittäin kamppailevani saman asian kanssa: leikinkö lasten kanssa vai pesenkö pyykkiä ja siivoan keittiön työpäivän jälkeen? Samaan aikaan huomaan kadehtivani mieheni taitoa heittäytyä lasten kanssa lattialle leikin pauloihin heti töistä tultuaan.
Lasten sanotaan elävän läsnäolosta. Tässä on mielestäni suuri totuus. Lapset janoavat aikuisen huomiota ja nimenomaan sataprosenttista läsnäoloa. Voit yrittää samalla miettiä seuraavan päivän to do -listaa tai sivusilmällä seurata uutisia televisiosta, kun pelaat muistipeliä lapsen kanssa. Pelikaverisi palaute on kuitenkin välitön, mikäli hän huomaa, ettet ole täysin läsnä tilanteessa. ”Äiti keskity nyt! ”Karjaisee nelivuotias tyttäreni jo sujuvasti.
Tutkimusten mukaan kaikissa Pohjoismaissa yksi lasten ongelmien riskitekijä on liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Päiväkoti-ikäinen lapsi saattaa kiukutella, huutaa ja riehua saadakseen aikuisen pysähtymään ja oikeasti keskittymään itseensä. Koululainen voi kotiin tultuaan kadota omaan huoneeseensa kännykän kanssa ja ajatella, etteivät vanhemmat jaksa työpäivän jälkeen olla kiinnostuneita hänen kuulumisistaan.
Lapsen perustarve on kuitenkin tulla huomatuksi ja rakastetuksi.
Hän rakentaa omaa persoonallisuuttaan vanhemman huomiosta ja läsnäolosta. Vuorovaikutussuhteilla aikuisten kanssa on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen kehitykseen ja myöhempään elämään. Vuorovaikutus vanhempien kanssa luo lapselle turvallisuuden tunnetta, vaikuttaa oppimiskykyyn ja muokkaa tunne-elämää. Ensimmäiset kiintymyssuhteet antavat mallia tuleviin ihmissuhteisiin.
Usein pienikin hetki vanhemman jakamatonta huomiota riittää. Ruoanlaitto tai leipominen yhdessä, pelailu, ulkona pulkkailu tai juttelu päivän kulusta on osoitus lapselle, että hän on tärkeä ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Arkikin voi sujua mutkattomammin, kun vanhempi päiväkoti- tai koulupäivän jälkeen keskittyy hetkeksi täysin lapseen. Iltakiukuttelut saattavat jäädä väliin ja lapsen käytös on kaiken kaikkiaan tasapainoisempaa. Myös koko perheen ilmapiiri voi olla tyynempi. Näin ollen valtuutan itseni jättämään kotityöt sivuun ja keskityn työpäivän jälkeen Frozen-pelin pelailuun ja legoilla rakentamiseen.
Emmi Rantakallio
Asiantuntija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry.
