Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja Suvi Teräsniska kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
KOTI – Koti on pyhä paikka ja turvasatama. Rakastan olla kotona ja touhuta loputtomiin perheen kanssa ja myös itsekseni. Kotoa lähteminen on aina vaikeaa. Aina tuntuu yhtä inhottavalta nostaa laukku autoon vaikka töissä onkin mitä parhain meininki ja keikkoja odottaa aina innolla.
TALVI – Rakastan Suomen talvea. Sitä kun pakkaslumi narskahtaa ensimmäisen kerran jalan alla ja hanget tuovat valoa muuten pimeään vuodenaikaan. Olen viettänyt kaikki talveni aina Oulussa tai pohjoisessa ja siksi olen saanut nauttia lumesta ja pakkaskeleistä koko elämäni.
JOULU – Kalenterivuoden juhlista joulu on minulle tärkein. Se on juhla joka vietetään aina minulle rakkaimpien ihmisten kanssa. Jouluvalmistelut voisin aloittaa aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin mutta en viitsi.
MUSIIKKI – Musiikki on työni ja intohimoni. Olisi mahdoton kuvitella elämää ilman musiikkia. Se on elämäni keskipiste ja iso osa esimerkiksi parisuhdettakin. Elämässäni on niin paljon musiikkia, että välillä tarvitsen siitä hieman taukoa. On kausia, jolloin en vain saa kuunnelluksi musiikkia – en edes itselleni tulleita demoja.
ARKI – Rakastan arkea! Minulle arki on sitä, kun olen perheen kanssa kotona. Parasta arjessa ovat illat, kun paikat on siistitty, lapset syöneet iltapalan ja saamme yhdessä vaikka lukea hetken kirjaa. Rakastan myös palata keikkareissulta kotiin ja tajuta kuinka paljon siellä on tekemistä. Olen kodin hengetär, joka sisustaa ja uudelleensisustaa. Nautin siitä, kun näen kotona omien käsieni jäljen.
LAPSUUS – Lapsuuteni oli tosi onnellinen. Kolari ja isovanhemmat olivat suuri osa lapsuuttani. Olin puolivuotias, kun menin hoitoon isäni vanhemmille. Suhde isovanhempiin on ollut tosi voimakas. Leikin lapsena paljon yksin, varsinkin mummolassa ollessani. Käytin leikeissä paljon mielikuvitusta – saatoin rakentaa asuntovaunun naulakon alle kukkatuolista ja jakkarasta. Toivon, että lapsilla riittäisi tässä virtuaalisessa nykymaailmassa mielikuvitusta keksiä leikkejä.
PERHE – Perhe on minulle kaikki kaikessa, elämäni keskipiste. Tekisin sen vuoksi mitä vain ja olen suojelevainen leijonaemo. Perheeseen kuuluvat miehen ja lasten lisäksi meidän molempien vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja serkut. Myös bändini on minulle kuin perhettä – mieheni lisäksi minulla on keikkabussissa kuusi isoveljeä, joiden yhtälössä olen pomottava pikkusisko.
ITSETUNTO – Itsetuntoni oli heikoissa kantimissa ennen kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Aiemmin oli vaikea luottaa siihen, että joku voisi oikeasti tykätä minusta. Parisuhteen ja rakkauden myötä aloin luottaa itseeni enemmän, ja nykyisin minulla on vahva itsetunto. Ammatillisen epävarmuuden kanssa olen välillä painiskellut, mutta senkin suhteen tilanne on muuttunut koko ajan paremmaksi.
RAKKAUS – Rakkaus on monien laulujen muusa. Ilman rakkautta maailmasta puuttuisi monta hienoa laulua. Elämässäni on monenlaista rakkautta ja paljon ihmisiä, joita rakastan. Tähänastisista rakkauksista suurin kokemani on äidinrakkaus.
TYÖ – Olen saanut kymmenen vuotta tehdä työtä, jota rakastan. En voisi kuvitella, että en saisi tehdä lainkaan musiikkia. Olen aina haaveillut siitä, että opiskelisin itselleni jonkin toisenkin ammatin. Melko epätodennäköiseltähän se tällä hetkellä tosin vaikuttaa – ja haluan myös luottaa, että nykyinen ammattini ja työni kantaa koko loppuelämän.
UNELMAT – Unelmoin päivittäin, mutta unelmoinniin kohteet vaihtelevat pienistä asioista suuriin linjoihin. Esimerkiksi Hartwall Arenan konserttia suunnitellessani haaveilen jo kokonaisesta areenakiertueesta, mutta toisaalta unelmissani vilahtelevat myös kesämökki, tuleva joulu tai seuraava lomamatka. Kaikki unelmat ovat yhtä tärkeitä, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Tärkeintä on, että uskaltaa unelmoida.
TULEVAISUUS – En ajattele kauhean pitkälle tulevaisuuteen vaan elän hetkessä. Olen tulevaisuuden suhteen luottavainen. Enkä muutenkaan ole ihminen, joka ajattelee asioista negatiivisesti.
