Viimeisimpien tutkimusten mukaan addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen.
Taustalla on syvä kipu. Haava ja kokemus hylätyksi tulosta. Uskomus, että ei ole itsenään arvokas. Tämä kipu ja uskomus voi olla haudattuna niin syvälle, ettei siihen ole yhteydessä.
Addiktiot ovat keino yrittää lääkitä tuota kipua. Sitä musertavaa yksinäisyyden tunnetta, joka on jäänyt syvälle sisälle.
Tämä tekee addiktioista ymmärrettäviä. Ne ovat kaikkea muuta kuin järjen asioita.
Addiktiot eivät ole läheskään aina ns. klassisia alkoholiongelmia. Yhtälailla voi olla addiktoitunut huomioon, työhön, terveyden metsästämiseen, ihmissuhteeseen, jonkun ihmisen muuttamiseen.
Oleellista ei ole se MITÄ tekee, vaan se miten siihen suhtautuu. Jokainen addiktoitunut tietää kyllä sen tunteen. Sen, että kokee että on pakko. Että ei kestä ilman.
Ihmisen käyttäytymiselle on aina olemassa syy.
Vaikka käyttäytyminen näyttäisi ulospäin täysin järjettömältä, on sille olemassa jokin hyvinkin looginen syy. Ihminen hakee joko helpotusta tai välttää jotakin.
Jos emme pääse eheyttämään alkuperäistä haavaa, löytää addiktio lähes aina jonkun uuden muodon. Nimimerkillä, kokeiltu on. Pelaamista. Syömisen kontrollointia. Rakkausaddiktiota. Läheisriippuvuutta. Self-help addiktiota.
Lopulta on täytynyt uskaltaa alkaa kohtaamaan sitä kipua, joka on addiktion takana. Se tie on kaikkea muuta kuin selkeä ja seesteinen. Se tie ei ole sellainen, että itkenpäs kerran ja sitten se on siinä. Eheytyminen kysyy aikaa.
Se kysyy lämpöä, turvaa ja yhteyttä. Aitoa välittämistä ja vilpittömyyttä. Toistoja. Vanhan tunnekuorman purkamista. Lepäämistä.
Se tie on haavoittuvainen ja herkkä. Välillä tuntee olonsa aivan keskeneräiseksi. Ja se on ihan ok.
Kyllä, tarvitaan käytännön muutoksia. Mutta ennenkaikkea ihminen kaipaa hyväksyntää. Yhteyttä. Lämpöä. Myötätuntoa.
Haluan kirjoittaa tästä siksi, että tiedän että en ole ainoa. Tiedän miten moni kokee olevansa näiden asioiden kanssa yksin. Tiedän miten kipeältä tuntuu, kun luulee että itsessä on jotain vikaa. Se ei ole totta.
Addiktio voi sanana tuntua jyrkältä ja toivonkin että sen ympärillä olevia tabuja voidaan purkaa. Sillä pohjimmillaan, addiktioissa on kyse kaipuusta yhteyteen ja rakkauteen. Jotka ovat erittäin inhimillisiä tarpeita jotka koskettavat meistä ihan jokaista.
Aloita siitä, että voit sallia itsesi olla juuri siellä missä olet.