Kirjoittaja Maria Vakkuri on 26-vuotias salolainen runoilija ja kirjailija. Maria on ammatiltaan lähihoitaja, joka työskentelee tällä hetkellä päiväkodissa.
Yhden lapsen äitinä, työssäkäyvänä ihmisenä ja taiteilijasieluna arjen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on usein haastavaa. Haastava tämä yhtälö on varmasti kaikille, vaikka sitä ei ulospäin näkyisikään. Pidän ihmisten kanssa keskustelemisesta ja jään usein pohtimaan, miksi ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat tietyllä tavalla. Maailma on täynnä ihmisiä, joille työ on itseisarvo. Työ määrittelee sen, kuinka arvokas toinen ihminen on.
Kun tapaan uusia ihmisiä, heidän ensimmäinen kysymyksensä on yleensä: “Missä olet töissä?” Tästä voidaan jatkaa keskustelua liian pienestä palkasta, työkiireistä ja siitä, onkohan tämä ala minulle ihan oikea. Jos taas vastaisin: “Olen työttömänä kotona ja kirjoittelen runoja, nautin luonnosta ja vapaa-ajasta”, keskustelu loppuisi aika lyhyeen. Miksi? Itse ainakin keksin paljon enemmän puhuttavaa kyseisistä aiheista, kuin työstä. Ihmisten ajatusmaailmaa on välillä vaikea ymmärtää.
Toisaalta ymmärrän tämän ajatuksenjuoksun erittäin hyvin.
Vaikka haaveilen siitä, miten voisin täyttää päiväni tekemällä juuri niitä asioita mistä pidän, en kuitenkaan tee niin. Olen töissä, jotta saan rahaa ja voin siten ostaa asioita. Sitten istun kaiken materian ympäröimänä enkä silti ole onnellinen. Käyn töissä, koska eihän maailma toimi niin, että kaikki istuisivat kotona. Samaan aikaan olen kateellinen heille, jotka uskaltavat olla kotona ja tehdä vaikka osa-aikatyötä. Käyn töissä, koska olisi hullua jättää vakituinen työpaikka. Todellisuudessa pelkään, että irtisanoutumalla töistä menettäisin arvostuksen ihmisten silmissä. Tietenkin käyn töissä myös siksi, että pidän työstäni. Pitäisinkö enemmän siitä, että saisin tehdä sitä mitä oikeasti haluan; kirjoittaa? Kyllä. Jäisinkö kaipaamaan ylimääräistä rahaa, kun tilille ei tulisikaan säännöllisesti palkkaa? Kyllä, mutta olisin varmasti onnellinen pienemmilläkin tuloilla.
Vaikka halveksin ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä elämässään vain saadakseen muiden arvostuksen, huomaan olevani itse juuri sellainen. Liian herkkä muiden sanoille ja katseille.
Ihmiset toivovat tulevaisuudelta rahaa, menestystä ja pysyvyyttä. Minä toivon, että joskus uskallan olla rohkea. Toivon, että tulevaisuus on aina täynnä vaihtoehtoja.
Maria Vakkuri
