Voi miten se syksy aina tuntuukaan niin surumieliseltä. Olen niin auringolla käyvä ihminen, että valon väheneminen vaikuttaa minuun aina hieman alavireisesti. Joka vuosi, kun hanhet lentävät talon yli äänekkäästi, saa se mielen vähän haikeaksi, se on aina varma merkki päättyvästä kesästä.
Puutarhan hoito tahtoo jo loppukesästä hiipua ja varsinkin kesäkukkien hoito jää vähän huonoksi. Pihalla olon sijaan viihtyisin mieluummin tuvassa ja sytyttäisin kynttilät valaisemaan syksyä. Onneksi asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta, niin myös syksyllä, ei onneksi pelkkää surumielisyyttä!
Parina viikonloppuna kottikärryt täyttyi tiuhaan kesäkukista, kasvimaan rippeistä ym. ruukut ja purkit tyhjennettiin ja vietiin varastoon odottamaan uutta kevättä. Autiolta ja tyhjältähän piha näyttää riisuttuna, joten syystavaroiden vuoro oli nyt. Siispä lyhdyt esiin ja suunnittelemaan tämän syksyn koristeita. Useampana vuonna on aitan oviin tehty havukranssit, joten tänä vuonna päätimme kokeilla sammalkranssien tekoa. Se olikin huomattavasti nopeampaa ja pehmeämpää hommaa. Niinpä aitan oviin kranssit valmistui hetkessä ja niihin valotkin jo viritettiin valmiiksi. Ihan vielä ei valoja sytytetä, mutta ovathan jo valmiina. Pohjaksi laitoimme styroxrenkaan ja siihen päälle sidoimme ohuella rautalangalla sammalta.
Sadonkorjuu jäi tänä vuonna vaatimattomaksi. Omenapuut kukkivat valkoisenaan alkukesällä, mutta sitten tuli myrsky juuri pahaan aikaan ja kukat tippuivat. Omenasato oli normaalia pienempi, hedelmät pieniä ja pilkullisia. Linnuille onneksi omenat maistuivat, en ole koskaan aikaisempina vuosina nähnyt niin valtavaa määrää lintuja, syömässä omenoita suoraan puussa. Puoliksi syötyjä ja nokittuja omenoita oli nurmikko täynnä. Kasvimaalta ei satoa juurikaan tarvinnut korjata muualle, kuin kompostiin. Siitä huolimatta toivorikkaana katseet kohti seuraavaa satokautta, istutettiin valkosipulit kasvulavaan. Toivotaan parasta!
Piharakennuksen terassille sai koristukseksi käpykorin ja myrskylyhdyn
Tälle syksylle on onneksi kalenteriin ilmaantunut monenlaista ohjelmaa. Aika menee nopeasti ja aina on jotain mukavaa, mitä odottaa. Ystävien vierailua, mökkilomaa, juhlia ja kekkereitä. Aina kun vain kotona ollaan, lämpiää myös pihassa palju, joka onkin mitä mainioin keino rentoutua. Eihän se tämä syksy sitten niin ankeaa loppujen lopuksi olekaan, kun hetken miettii asiaa tarkemmin.
Kuvat: Emilia Perälampi
