Mikaela Soldan on New Yorkissa asuva joogaopettaja. Hän kirjoittaa hyvinvoinnista ja New Yorkin kuulumisista. Mikaelan Suomessa opettamat joogatunnit näet www.ishtayoga.fi -sivulta. Instagramissa voit seurata @mikaelasol.
Vasta kunnolla asetuttuani New Yorkiin ymmärsin sen, mistä olin vain kuullut tarinoita: elämän tahti täällä on todella kova. Ihmiset ovat jatkuvasti fyysisen ja psyykkisen kestävyyden rajoilla ja ehkä kaikkien kuormittavin tekijä on epävarmuus. Koska elämä on jatkuvassa muutoksessa, ei mikään tunnu varmalta ja pysyvältä. Viime hetken muutoksia tulee koko ajan, koska miljoonakaupungissa mihinkään ei voi luottaa.
Liikenne takkuilee, julkkis on pysäyttänyt liikenteen usean korttelin matkalta, jossain on taas sattunut jotakin ja hälytysajoneuvoja on kaikkialla, kahvilassa, johon olit sopinut palaverin, onkin kadulle saakka ulottuva jono, uutta vuokra-asuntoa voi alkaa etsiä vasta muutama viikko ennen vuokrasopimuksen loppumista, lapsenvahtisi on estynyt tulemasta ja joudut perumaan koko päivän menot… Lista on loputon.
Miten ihmiset sitten pysyvät hengissä ja järjissään tällaisessa menossa ja melskeessä? Tässä muutama New Yorkissa opittu elämänohje, jotka pätevät myös New Yorkin ulkopuolella.
1. On pakko oppia joustavaksi.
Mihinkään suunnitelmaan ei voi takertua, koska se voi muuttua monta kertaa ja lopulta peruuntua kokonaan. On pakko hyväksyä, että kukaan ei ole korvaamaton, ja että sinä et ole pysäkkien väliin juuttuneessa metrossa ainut, jolla on kiire töihin, etkä varsinkaan ainut, jolla ei ole puhelimessa kenttää, jotta myöhästymisestä voisi ilmoittaa jollekin. Koska jatkuvassa stressissä eläminen on terveydelle haitallista, stressitekijöitä täytyy oppia valikoimaan ja karsia kaikkein pienimmät listalta kokonaan. Mitä nopeammin opit unohtamaan pieleen menneet suunnitelmat, sen onnellisempaa elämästäsi teet.
2. Sinun tapasi elää ei ole ainut oikea.
Erilaisille ihmisille ja asuinympäristöille altistuminen opettaa asioita, joita ei olisi aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Olemme kaikki outoine tapoinemme yhdessä tässä metropolissa, eikä paheksuntaa voi oikein harrastaa, koska muuten sille ei tulisi loppua ollenkaan. Maailmankuva laajenee erilaisuuden kokemisen seurauksena. Kun itse elät itsellesi rehellisenä, muiden ihmisten valintojen arvosteleminen menettää merkityksensä ja opit olemaan kiinnostunut oman elämäsi suunnasta, unelmista ja tavoitteista.
3. Vertailu on kärsimyksen ydin.
Monesti suomalaisen silmät avautuvat kotimaan hienouksille vasta ulkomaille muutettaessa: on monta asiaa, jotka Suomessa hoidetaan huomaamatta todella hyvin. Toisaalta on myös asioita, joita ulkomailta ei saa vietyä Suomeen. Aluksi uutta maata vertaa helposti kotimaahansa, mikä saattaa auttaa ymmärtämään ja arvostamaan monia itsestään selvänä pidettyjä asioita. Mutta terveydenhuollon kritisoiminen ulkomailla ei tuo takaisin tuttua lähiterveydenhoitajaa eikä työmatkat taianomaisesti lyhene niiden pituutta kiroamalla. Tietenkään mikään ei koskaan muutu, jos emme kyseenalaista sen toimivuutta. Kaikkia asioita ei kuitenkaan ole mahdollista muuttaa, ainakaan lyhyellä aikavälillä omin hartiavoimin.
Päätät siis itse, millaisen todellisuuden itsellesi luot joko hyväksymällä tai vastustamalla kohtaamiasi asioita.
4. Valitset itse näkökulmasi.
Elinpiirin laajentaminen kotimaan rajojen ulkopuolelle turismin tai asumisen myötä tarkoittaa, että jossain on aina jotain ikävöitävää; oli se sitten ystävä, perheenjäsen, instituutio tai Fazerin sininen. Nämäkin asiat voi käsittää joko puutoksina tai sitten rikkautena. Kuten sanonta kuuluu: eikö olekin mahtavaa, että elämässä on jotain, joka tekee luopumisesta niin vaikeaa?
