Kuulet henkisissä teksteissä ja puheessa puhuttavan todellisesta itsestä, todellisesta luonnosta, sielusta, korkeammasta minästä ja monesta muusta mystisen kuuloisesta asiasta. Mutta oletko koskaan kysynyt, mitä nuo todella ovat? Mihin niillä viitataan?
Minun kokemukseni on, että ihmisellä on todellinen luonto. Sen sijaan, että olisimme keho, persoonallisuus ja se elämäntarina, jota olemme kantaneet mukanamme, on olemassa jotain, josta minut on tehty. Jokin, jota perimmiltäni olen. Jotain hyvin hienovaraista ja samalla niin käsinkosketeltavaa, että sen tunnistaa merkitykselliseksi. Tuota todellista minuutta kutsun Essenssiksi.
Tuo Essenssi on itse tyhjyys. Tyhjyys, jolla on lukemattomia ominaisuuksia. Se on rakkaus, vahvuus, voima sekä myötätunto. Ja monta muuta. Noita aspekteja voisi kuvata luonteenpiirteiksi, joskaan ne eivät ole samanlaisia luonteenpiirteitä, kuin meissä ihmisissä, vaan ne ovat todellisuuden perimmäisiä ominaisuuksia.
Asiaa voi hahmottaa esimerkiksi pohtimalla sitä, että kullasta tehdään monia erilaisia asioita. Koruja, komponentteja tietokoneisiin ja niin edelleen. Kullasta tehdään siis monia asioita, joilla on ominaisuuksia. Ihan yhtälailla eri ihmisillä ja olennoilla on erilaisia ominaisuuksia. Mutta kaikki kullasta tehdyt asiat on tehty kullasta, oli niiden muoto mikä tahansa. Tuolla kullalla, joka on noiden esineiden essenssi, on ominaisuuksia, siis luonteenpiirteitä. Ihan yhtälailla ihmisen todellisella luonnolla on erilaisia luonteenpiirteitä. Todellisuuden ja kullan vertaaminen ei tietysti ole reilua, mutta esimerkki auttanee hahmoittamaan, mistä puhumme.
Essenssistä käytetään monia nimiä. Sellaisia kuten henki, jumala, atman, tietoisuus, presence, Being ja niin edelleen. Tuo Essenssi on elämän todellinen olemus, sen kaikkine ominaisuuksineen. Yksittäinen sielu taas on tuon Essenssin ilmentymä. Sielu ei siis ole sama asia kuin Essenssi/henki, mutta se on sen ilmentymää ja kantaa potentiaalina itsessään sen ominaisuuksia. Kun puhutaan henkisestä matkasta ja siitä, että sielu etsii todellista luontoaan, tarkoitetaan sitä, että tuo sielu haluaa tunnistaa alkuperänsä ja sen, mikä ja mitä se todella on.
Hengelliset traditiot tietävät kokemuksesta, että sielu etsii todellista olemustaan. Se haluaa tietää kuka se on, eikä tätä kaipuuta voi täyttää mikään muu kuin autenttinen kokemus ja totuuden laskeutuminen osaksi elämäämme.
Yhtä aikaa kuin tuo sielu etsii itseään, myös Essenssi etsii jotain. Rakastettu etsii rakastajaansa yhtälailla kuin rakastaja Rakastettuaan. Elämä etsii kokemuksia itsestään ja matkaa erilaisissa muodoissa. Se myös odottaa yksittäisen sielun tunnistavan oman luontonsa, eli hänet. Näin hän voi kokea itsensä ja rakastaa itseään. Tämä tunnistaminen on olennainen asia ihmisen ja ihmisyyttä kokevan sielun kannalta, sillä ihmisessä oleva sielu kantaa sisällään potentiaalia itsensä tunnistamiseen.
Minun ymmärrykseni aidoista henkisistä pyrkimyksistä voi tiivistää kahteen asiaan:
- Sielu haluaa ja pyrkii tunnistamaan oman todellisen luontonsa. Tätä ilmiötä kutsutaan englanninkielisessä henkisessä kirjallisuudessa nimellä Self realization
- Essenssi (henki) haluaa päästä elämään tämän yksittäisen sielun kautta maailmassa, tiedostaen itsensä. Tätä ilmiötä kutsutaan termillä Self actualization
Erinäisten vaiheiden kautta sielu menettää yhteyden alkuperäänsä. Ihmisen psykologisen minuuden kehityksen myötä se kadottaa yhteyden Essenssiinsä ja samaistuu sekä kehoon että psykologiseen minuuteen, eli egorakenteeseen, joka voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan; vaistomaiseen Idiin, Egoon sekä rajoja luovaan Superegoon.
Tuo yhteyden menetys johtaa siihen, että me elämme elämää, joka ei ole sen elämän täyttämää, joka olemme. Sellaiset Essenssin aspektit kuten ilo, uteliaisuus, vahvuus, tahto selkeys ja ohjaus, menetetään. Niitä korvaamaan rakentuu niitä imitoimaan pyrkivä egorakenteen osa.
Yhteyden menetyksen myötä sielu elää vailla tietoisuutta itsestään ja alkuperästään. Sielun elämästä tulee egon elämää, joka perustuu kaavoille, vuorovaikutusmalleille ja tiedostattomille minuuden määritteille. Olennaista on myös se, että yhteyden menetyksen myötä Essenssi ei saa ilmentyä tuon sielun kautta. Jos Essenssi saisi olla osa elämäämme, eläisimme sen eri ominaisuuksien tukemina ja elämämme olisi antoisa seikkailu. Aina tuore, elävä, muuttuva ja rikas.
Kaikki henkiset traditiot tunnistavat, että henkisessä työssä on kyse siitä, että sielu tunnistaisi jälleen oman todellisen olemuksensa. Tämän työn tiedetään vaativan huomiota ja aikaa. Työssä on monia vaiheita ja sitä tehdään monin eri tavoin.
Olennainen syy siihen, miksi menetämme yhteyden todelliseen luontoomme, on se, että kasvuympäristöstämme, tai elämässämme myöhemminkään, ei ole ollut ihmisiä, jotka olisivat peilanneet meille egorakenteensa sijaan Essenssiä. Tämän vuoksi Essenssin löytämisessä opettajan/ohjaajan merkitys on suuri. Opettaja, joka kantaa sisällään Essenssiä, tai jotain sen aspektia, voi auttaa meitä tunnistamaan omassa kokemuksessamme ne tiedostamattomat rakenteet, jotka ovat tiellä, aivan kuten hän voi myös kiinnittää huomiomme Essenssiin, kun se ilmenee tietoisuudessamme.
On mainitsemisen arvoista, että moni henkinen traditio tavoittelee vain sen tyhjyyden tunnistamista, joka Essenssi on. Vaikka tuo tyhjyys (Void) on Essenssin perimmäinen luonto, se on vain yksi sen luonteenpiirteistä. Tähän tyhjyyteen yhtyminen ei tuo päätöstä henkiselle matkalle, sillä usein vasta siitä alkaa Essenssin matka maailmaan, tai sielun matka elämässä, Essenssi tukenaan.
Juurikin tämä vaihe vaatii usein eniten huomiotamme ja työskentelyä. Jotta tietoisuus, eli Essenssi, voisi laskeutua sieluun ja kehollistua (embody), joudumme työskentelemään sekä psykologisesti että kehollisesti niiden rakenteiden ja jännitteiden kanssa, jotka estävät yhteytemme Essenssiin ja luovat kokemustamme itsestä ja elämästä.
Sanoisin, että tämä vaihe on keskeinen ihmisyyden potentiaalia ajatellen. Mitä enemmän Essenssille on tilaa meissä, sitä enemmän taivasten valtakunta paljastuu meille, tässä ja nyt. Sitä antoisampaa elämämme on. Sitä enemmän olemme oma itsemme ja yhteydessä Rakastettuumme. Saatamme elää ulkoisesti ihan tavallisen näköistä elämää, mutta näemme maailman Rakastettumme silmin. Silmin, joita ne, jotka eivät ole rakastuneet, eivät voi ymmärtää.
Nykyinen popularisoitunut henkisyys ei usein pidä sisällään tietoa Essenssistä. Henkisyydellä viitataan mm. sellaisiin asioihin, kuten henkinen hyvinvointi, jolla viitataan enemmänkin terveeseen ja harmonisesti toimivaan egorakenteeseen, kuin yhteyteen Essenssin kanssa. Yhtälailla henkisyydellä voidaan viitata vetovoiman lain tuntemiseen ja omien unelmien toteuttamiseen. Tai omien ajatusrakenteiden tiedostamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn, niin, että ne antavat tilaa vapaammalle elämälle, jota elää kuitenkin se sama egorakenne, kuin aiemminkin.
Henki on yhtä kuin Essenssi. Minulle henkisyydessä on kyse oman Essenssinsä, todellisen luontonsa tunnistamisesta ja lopulta identiteetin siirtymisestä egorakenteesta tuoksi Essenssiksi. Siis siitä, mitä mystikot, uskontojen kokemuksellista/kontemplatiivista puolta korostaneet uskovat, sekä ympäri maailmaa autenttista henkistä tietä kulkevat ihmiset elävät todeksi omassa elämässään.
