Kirjoittajasta: Rosita Juurinen irtisanoutui 2014 pitkän uran jälkeen toiminnanjohtajan työstään ja ryhtyi luomaan hitaampaa elämäänsä. Päätös ehkäisi totaaliseen burnoutiin ajautumisen. Nykyisin hän reissaa ja kirjoittaa osan vuodesta Kaakkois-Aasiassa budjettitietoisesti elellen. Rosita haluaa rohkaista ja auttaa muitakin irtiotosta haaveilevia mm. uuden e-kirjansa Toimistosta travelleriksi – Matkaopas vapaampaan elämään avulla.
Kuulutko siihen kasvavaan ihmisryhmään, jotka tekevät työtä jaksamisensa äärirajoilla, työelämän viedessä kaikki mehut? Tai niihin, jotka sinnittelevät työssä, joka on ristiriidassa oman sisimmän tai itselle tärkeiden arvojen kanssa? Vai tunnetko muuten selittämätöntä vetoa heittäytyä johonkin uuteen elämään, jossa voit kokea olevasi enemmän sinä, enemmän elossa, enemmän onnellinen?
Moni haaveilee jonkinlaisesta työn kohtuullistamisesta, oravanpyörän hidastamisesta, ehkä totaalisesta irtiotosta. Yhä useampi onkin alkanut muuttaa elämäänsä omaehtoisempaan suuntaan. Rohkaisevista esimerkeistä huolimatta valtaosaa ihmisistä pidättelevät edelleen perinteiset käsitykset urapolusta ja työelämään sitoutumisesta sekä ulkoapäin iskostetut ajatusmallit siitä, millä kaavalla elämä tulee elää.
Oman irtiottoprosessini ja aiheen ympärillä pyörineiden keskustelujen pohjalta kokosin 5 myyttiä, uskomusta, jotka pitävät meitä jumissa epätyydyttävässä työssä ja elämässä, estäen tavoittelemasta parempaa. Nämä pään sisällämme olevat myytit ovat totta tasan niin kauan kuin niihin uskoo. Myytit voi kuitenkin murtaa rohkealla kyseenalaistamisella, uskaltamalla ajatella ja toimia toisin.
1. Ilman kokopäiväistä palkkatyötä ei taloudellisesti pärjää
On selvää, että kulutusta joudutaan karsimaan ja muuttamaan tietoisempaan suuntaan tulojen laskiessa. Ihminen voi kuitenkin luopua paljosta, menettämättä oikeasti mitään. Eikä tinkiminen lopulta tunnu pahalta, kun miettii mitä saa tilalle: vapauden, omatahtisuuden ja hyvinvoinnin. On hyvä hahmottaa, että palkkatyön vaihtoehtona voi hankkia tienestejä myymällä osaamistaan eri tavoin, toimimalla freelancerina tai lifestyleyrittäjänä. Tai miksi ei ryhtyisi osavuosityöntekijäksi?
Toimeentulon voi hankkia pienempinä puroina eri tulonlähteistä. Realisoimalla omaisuutta ja sijoittamalla voi myös mahdollistaa vapaampaa elämää. Kannattaa kysyä itseltään, minkä arvoista oma hyvinvointi ja vapaus minulle on. Kun vapauden- ja muutoksentarve on riittävän suuri, ihminen löytää kyllä keinot selvitä taloudellisesti.
2. Hyvästä urasta ja varmasta toimeentulosta luopuminen on hölmöyttä
Yhteiskunnassamme on edelleen vierasta ajatella, että saavutetusta asemasta voisi vapaaehtoisesti luopua ja haluta tehdä ehkä jotain ”alempiarvoista” työtä tai heittäytyä hankkimaan toimeentuloa omaehtoisemmin omista kiinnostuksen kohteistaan käsin aluksi murto-osalla entisestä palkasta. Tämä oli kynnys, jonka itsekin jouduin ylittämään. Olin siis joidenkin mielestä hölmö ja epärationaalinen, mutta opin, että järkiratkaisut eivät ole hyvän elämän tae. ”Hölmö” sen sijaan voi löytää onnen kuuntelemalla sisäistä johdatustaan ja ottamalla vastuun elämästään ja hyvinvoinnistaan. Joskus kysymys kuuluu: Hyvä työ vai paras elämä? Työrooleista ja statuksesta luopumalla voi löytää todellisemman minän.
3. Itseensä uskominen ja ”just do it”-ideologiat eivät kanna
Tällaiseen ”realiteeteillä” pelotteluun törmää toisinaan. Pelottelijat voivat olla niin viranomaisia kuin tuttaviasikin. Irtiottajia toppuutellaan uskottelemalla, että haaveitaan ei kannata edes tavoitella, koska ”vain harvat pärjäävät artisteina, käsityöläisinä, lifestyleyrittäjinä tai oman elämänsä vapaaherroina ja -herrattarina. Ja ne jotka yrittävät, palaavat pian häntä koipien välissä takaisin työmaalle, kun laskutkin on maksettava”.
Pahinta on, jos ihminen saadaan näin luovuttamaan, ennen kuin on edes yrittänyt tavoitella unelmaansa. Katkotaan siivet ennen kuin niiden kantokykyä on päässyt edes kokeilemaan. On aivan varmaa, että enemmän kadutaan sitä, ettei edes antanut itselleen mahdollisuutta kuin sitä, että ainakin yritti. Palkkatyöelämäänhän voi aina palata. Sitä paitsi aika moni myös onnistuu ja iloitsee elämänsä parhaasta päätöksestä.
4. Vain muhkea pankkitili mahdollistaa irtioton
Säästöt helpottavat toki vapaampaan elämään siirtymistä, mutta oravanpyörään ei tule jäädä juoksemaan loputtomasti vain siksi, että lompakko on liian ohut tai säästötavoitteet ovat liian korkealla. Säästämistä, omaisuuden realisointia ja lisätienestejä yhdistelemällä voi saada nopeastikin kokoon usean tuhannen euron kassan, jonka turvin voikin lähteä jo vaikka vuodeksi Aasiaan, minimoida siellä kulutuksensa tekemällä osan vuodesta vapaaehtoistyötä ruokaa ja majapaikkaa vastaan. Vuoden irtioton aikana ehtii myös suunnitella, miten elättää itsensä omaehtoisesti jatkossa. Vaikka puskurirahasto tuo turvaa, on niinkin, että vasta tiukoissa paikoissa ihmisen piilevät resurssit ja luovuus tulevat käyttöönotetuksi. Ja samalla ihminen kasvaa. Ei siis ole mikään pakko jäädä odottamaan saldotavoitteen täyttymistä, jos elämä kutsuu tänään.
5. On itsekästä tavoitella vapaampaa elämää
Vähäisempää työntekoa ja elämän leppoistamista ennen eläkeikää pidetään usein jotenkin itsekkäänä tekona. Omaehtoinen downshiftaaja saatetaan nähdä yleistä työmoraalia rapauttavana esimerkkinä, joka maksaa liian vähän veroja eikä edes kuluta tarpeeksi. Mutta eikö ihmisellä ole ensisijaisempi vastuu huolehtia omasta elämänlaadustaan kuin yhteiskunnan kannattelusta terveytensä ja hyvinvointinsa kustannuksella? Meillä on vain tämä yksi elämä ja siten oikeus ja vastuu tehdä siitä niin itsemme näköistä ja onnellista kuin mahdollista. Uupuneet ja onnettomat ihmiset eivät ole yhteiskunnankaan etu.
Ympäristön kannalta downshiftaus ja kulutuksen minimointi on varsin epäitsekästä. Vähemmän työtä tekevät ihmiset ovat myös enemmän läsnä perheilleen ja läheisilleen. Tyytyväiset ja tasapainoiset ihmiset säteilevät hyvää energiaa myös ympäristöönsä ja toimivat inspiroivina esimerkkeinä yhteisöissään. Ei syytä syyllisyyteen.
Oravanpyörästä ulospääsy kutsuu ihmisen hyväksymään muutoksen. Heittäytyessään uuteen vapaampaan elämään ei palkkatyön eduista ja turvasatamista voi, eikä kuulukaan pitää enää kiinni. Vasta vanhoista rakenteista irtipäästäminen tekee tilan uusille kutsumuksille, ideoille ja toimeentulon mahdollisuuksille. Varaudu siihen, että säännöllisen tilipussin ja työstatuksen lisäksi saatat joutua luopumaan myös kiireestä, stressistä ja pakkotahtisesta suorittamisesta. Todennäköistä on, että saat tilalle paljon enemmän kuin mistä luovut. Yksi asia, mistä ei kannata luopua, on kuitenkin sisäinen totuutesi, joka vie sinut aina varmimmin hyvänolon ja hyvän elon luo.
Jos kiinnostuit aiheesta, tilaa Rositan e-kirja tästä
