Oletko riippuvainen jostain? Et? Mietitäänpä uudelleen. Päihde- ja peliriippuvuuksista puhutaan paljon, joten ne tulevat ensimmäiseksi mieleen, kun mietitään addiktioita. On kuitenkin loputon lista muitakin asioita, joista voi olla riippuvainen.
Olen huomannut, että minulla on usein hermo kireällä, jos en saa päivittäistä sokeriannostani löhöillan kruunaajaksi. Näin ei käy joka ilta, mutta sokerikoukkuun jään jo parin peräkkäisen herkkuillan myötä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus haastatella alan ammattilaista, Henriika Maikkua, ja selvittää pienoisen riippuvuuteni syitä ja tapoja päästä siitä eroon.
Hyvät addiktiot?
Spekuloin Henriikan kanssa, olisiko olemassa myös hyviä addiktioita. Rentoutushetki aina töiden jälkeen, sunnuntaikävely metsässä tai nautinnollinen oma hetki aamuisin ovat sinällään elämää tasapainottavia hyviä harrastuksia, mutta jos niiden poissaolo, viivästyminen tai esteen tuleminen toteutuksen tielle aiheuttaa ahdistusta, sanoisi Henriika näitä riippuvuuksiksi.
”Kun itse aloin parantua syömishäiriöstä, joogasta tuli minulle uusi riippuvuus. Olin todella ahdistunut, jos en syytä tai toisesta mennyt tai päässyt joka-aamuiseen joogaan. Tietyssä mielessä joogariippuvuus oli hyvä, koska se ei ollut elämää tuhoava samalla tavalla kuin bulimia oli, mutta olen tänä päivänä todella onnellinen, että uskalsin vuosia sitten irrottautua myös joogasta”, Henriika tunnustaa.
Addiktio hallitsee ja rajoittaa elämää. Kun toistuvat tavat ja säännölliset harrastukset muuttuvat pakonomaisiksi, kannattaa miettiä, pitäisikö otetta höllentää. Toisaalta ei pitäisi kaatua toiseen ääripäähänkään. ”Joskus ihmiset ovat kovin ankaria itselleen niin, että jokaisesta kahvikupista tulee ongelma ja riippuvuus. Minun kokemukseni mukaan elämä on ihanaa, kun siitä alkaa nauttia. Joskus ihana, täyteläinen leivos on suloisinta mitä on. Kun sallin sen itselleni koko sydämestäni, se riittää. En halua tai tarvitse lisää.” Tähän Henriikan ajatusmaailmaan haluan samaistua.
Miksi addiktoidun?
”Riippuvuus ei tule koskaan syyttä. Sillä on aina tehtävä. Se lievittää ahdistusta ja masennusta. Se tuo helpotuksen, rauhan, innostuksen, jännityksen tai rakkauden tunteita. Tarkoitus on hyvä”, Henriika kertoo. Mutta riippuvuus kääntyy nopeasti hyvää tarkoitustaan vastaan. Siitä tulee pakopaikka tarjoten vain hetkellisen simulaation niistä tunteista, joita kaipaa.
Kuinka vapautua?
”Lopulta missään riippuvuudessa ei ole kyse siitä aineesta tai toiminnasta, jossa se ilmenee. Paljon olennaisempaa on se, mitä yrität riippuvuuden avulla peittää tai paeta. Kun tämä syvällä oleva haava on parantunut, riippuvuutta ei enää tarvita ja se hajoaa”, Henriika opastaa. Ei siis riitä, että riippuvuutta aiheuttava aine tai tapa vain poistetaan elämästä – ihmisen on itse muutettava omaa ajatteluaan ja uskomuksiaan.
Ja tämähän ei ole mikään helppo oikotie onneen. ”Tietoisen läsnäolon vahvistaminen vie aikaa. Se vaatii halukkuutta katsoa juuri niihin osiin itsessä, joihin ei haluaisi katsoa. Vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä olla sylikkäin oman haavoittuvuutensa kanssa”, Henriika tietää. Hän myös korostaa, kuinka tärkeää on hyväksyä kaikki se, mitä sinussa on. ”Mitä kaikkea sinussa saisi tulla näkyviin, jos kaikki saisi luvan?”
Omaan sokeririippuvuuteeni löysin haastattelun myötä monia konkreettisia toimenpiteitä. Henriikan opastuksella muun muassa:
- en tuomitse tapojani mustavalkoisesti hyvinä tai pahoina, vaan voin sallia itseni nauttia elämästä monin erilaisin aistimisen tavoin ilman pelkoa ja kontrolloitua seuraamista,
- hakeudun sosiaaliseen ja aktivoivaan ympäristöön saaden niin paljon muuta aistittavaa, nautittavaa, koettavaa ja jaettavaa, ettei riippuvuus saa voimaansa ja merkittävyyttänsä kuten yksinäisyydessä ja eristyneisyydessä saisi,
- uskon, että ”kun ihminen uskaltaa pysähtyä, upota hiljaisuuteen ja sisäisen rauhan kokemukseen, ei ole mitään mitä ulkopuolelta tarvitsisi. Kaikki on tässä ja nyt.”
