Millaisia avaimia kannat? En tarkoita kotisi, polkupyöräsi tai autosi avaimia. Tarkoitan elämäsi avaimia. Avaimia, joilla jatkuvasti avaat elämäsi kokemuksiin johtavia ovia.
Moni meistä elää uskomuksessa, että olemme elämässä korkeintaan kärpäsen – ehkä vain sen kakan, kokoisia pelureita. Monelle on lapsesta asti uskoteltu huonouttamme, mitättömyyttämme, syntisyyttämme tai keskeneräisyyttämme.
Useille elämä onkin siltä tuntunut. Elämä on toteuttanut noita uskomuksia esimerkiksi häpeän, alistamisen, syyllisyyden tai kaltoinkohtelun muodossa. Se on osoittanut omat uskomuksemme todeksi.
Mielen tehtävä
Muutamia viikkoja sitten kuulin mielestäni erityisen mielenkiintoisen ajatuksen. Se vastasi kysymykseen, ”mikä on ihmisen mielen tehtävä”. Vastaus kuului; ”mielen tehtävä on osoittaa omat uskomuksemme todeksi”.
Muutaman viikon pähkäilyn jälkeen olen edelleen valmis uskomaan tuohon väitteeseen. Mielestäni se tiivistää upeasti mahdollisuutemme ja uhkamme. Meidän mielemme on se keiju, joka luo avaimet, joilla availemme elämämme ovia.
Avainkeijusi tuo uskomuksiasi toteuttavia avaimia.
Onko niin, että jo lapsesta asti keijusi on tuonut avaimia oviin, joiden takaa löytyy häpeää, yksinäisyyttä, vihaa tai pelkoa. Onko niin, että lapsesta asti olet tottunut avaamaan vain tuollaisia ovia ja kokenut niiden takana olevaa elämää? Silloin voi olla vaikea ymmärrä, miten muita ovia saa auki.
Itselle vai toisille?
Lapsena syötetyt uskomukset tarpeesta ansaita hyväksyntämme tai tarpeesta asettaa toinen itsemme edelle, jättää meidät muiden armoille. Silloin avainkeijumme antaa paremman elämän avaimia kokiessaan muiden ihmisten hyväksyntää. Saadaksemme parempia avaimia, pitää siis toimia muiden kuin itsensä ehdoilla. Moni on tällaisen roskakasan perinnökseen saanut.
Näkymättömiä mahdollisuuksia
Vuosien kuluessa moni on havainnut roskakasan alkavan löyhkätä ja haluaa laittaa avaimensa vaihtoon. Moni toivoo, että saisi hyvien kokemusten avaimia omien tarpeidensa arvostamisesta, itsensä kuuntelusta, hyväksymisestä ja itsekunnioituksesta.
Jokainen tietää, että itsestään voi ajatella arvostavasti ja mahdollisuuksia nähden. Tiedän, että moni kokee turhautumista, lukiessaan mahdollisuuksista, joita on kuitenkin käsittämättömän vaikea nähdä. Elämä on voinut kantaa eteen sairautta, puutetta, yksinäisyyttä, ahdistusta, riippuvuuksia ja ties mitä. Se ei suinkaan tarjoile paremman elämän avaimia vaan tuntuu vievän syvemmälle siihen tilaan, joka kohdalla sattuu olemaan.
Miten siis siirtää syrjään asioita, jotka jatkuvasti painavat päälle? Mistä löytää se jokin, joka tuntuu mahdottomalta nähdä? Miten välttyä toistuvilta pettymyksiltä?
Elämän tahto?
Esitän tässä ajatuksen, joka saattaa aluksi raivostuttaa. Pyydän sinua kuitenkin lukemaan tekstin loppuun ja miettimään sitten asiaa uudelleen, omin sanoin ja omalla viisaudellasi.
Minä uskon, että elämällä ei ole minkään muotoista pyrkimystä kiusata, läpsiä, potkia tai tuhota meitä. Se yrittää kertoa meille asioita sen omalla kielellä, eli kokemuksina. Jos me kiroamme viestit, joita se meille antaa, meidän on vaikea päästä eteenpäin. Silloin pyrimme eteenpäin, kunnioittamatta sitä tilannetta, jossa olemme.
En tarkoita, että meidän tarvitsisi ihastua sairauteen tai stressiimme, vaan kysyä, mikä viesti sillä on minulle. Mitä se haluaa kertoa minusta, minulle? Jos mieleen tulevat asiat tuntuu liian isoilta, voin kysyä itseltäni, mikä on niin pientä, että voisin tehdä sen jo tänään. Minkä se seuraava askel, jonka otan huomenna?
Olen yrittänyt
Voit olla sitä mieltä, että olet jo tehnyt tätä, mutta uudet avaimet loistavat poissaolollaan. Silloin haluan kysyä sinulta, oletko todella kuunnellut viestiä. Oletko kokenut itsesi sen arvoiseksi, että sinun kannattaa toteuttaa viestin ydin? Oletko kenties päätynyt tekemään asioita, joita uskot muiden hyväksyvän? Vai oletko välttänyt todellista muutosta ja tehnyt muodollisia muutoksia.
Seuraavassa parin minuutin videossa asiaa käsitellään nimellä johtajuus. Meistä jokainen tarvitsee elämässään johtajuutta. Siitä on jokaiselle hyötyä ”keskusteluissa” itsemme kanssa. Tapamme ajatella itsestämme näkyy perheessä, työyhteisössä ja kaikissa tilanteissa, joissa kohtaamme muita ihmisiä. Johtajuus perustuu uskomukseen itsestämme.
Mielesi – sinun avainkeijusi – kunnioittaa aina sitä, mitä uskot itsestäsi. Se vastaa aina ”kyllä”. Jos uskot, että onnistut, avainkeijusi vastaa ”kyllä” ja antaa sinulle avaimet onnistumisten oville. Jos uskot, että et ole itsesi kuuntelemisen arvoinen, se vastaa ”kyllä”, ja saat avaimet pettymyksen moninaisille oville. Niin suuri on sinun – juuri sinun voimasi.
