Elämän kukoistamisen avainkysymyksiin kuuluu rajallisten voimavarojen viisas kohdentaminen. Myönteisen tuntuman löytäminen ja säilyttäminen edellyttää pelkistämistä. Mutta olemme tottuneet kaikessa siihen, että vasta vähän enemmän on riittävästi?
Elämän parhaat voimat kannattaa suunnata siihen, mikä antaa merkityksen olemiselle ja tekemiselle. Voimavaraviisautta on sen havaitseminen, että tarvitsemme jostakin luopumista. Luopuminen vapauttaa aikaa ja tilaa sille, mikä aidosti kannattelee ja ehkäisee latteuden leviämistä.
Merkityksettömät asiat kuluttavat meitä, sillä niihin eivät arvomme sitoudu. Mutta tunnistammeko kiireisessä arjessa niitä asioita, jotka kääntyvät meitä vastaan? Tarvitsemme havahtumista. Pitää tunnistaa ne asiat, joista luopumisesta seuraa elämän rikastumista. Pelkistäminen, hidastaminen ja luovuttaminen avaavat merkitysnäköaloja, jotka muuten jäisivät tunnistamatta. Merkityksen löytäminen elämälle ei ole keltään pois vaan se hyödyttää kaikkia.
Mutta mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän rikkaan elämän elämiseksi? Mitkä asiat ovat yhteydessä arvottomaan elämään, mitkä elämisen arvoiseen elämään ja mitkä hyvään elämään?
Onko niin, että yksi luovuttamattomista asioista on rohkea ja päättäväinen avartuminen itsestä ulospäin? Millainen voima ja meininki onkaan sellaisessa perheessä, suvussa, työyhteisössä, yhteiskunnassa tai sivilisaatiossa, jossa rohkeasti edistetään toisen parasta jääräpäisen oman edun tavoittelun sijasta? Onko hyvä vai huono asia jos häviäjät puuttuvat elämänpiiristämme kokonaan ja kaikki ovat voittajia?
Jokainen teko on pieni tai suuri askel ihanteen puolesta tai sitä vastaan. Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua?
Kuva: Timo Pajunen
