Vähemmän tavaraa, enemmän elämyksiä

Kirjoittaja Suvi Vaarla on kirjailija ja viestinnän ammattilainen. Hänen novellikokoelmansa Täydellisiä ihmisiä ilmestyi vuonna 2013. Kirjoittamisen ohella hän tekee pitkiä juoksulenkkejä metsässä, jossa asuu paljon villisikoja.

Onnellisuuden elementit: vähemmän tavaraa, enemmän elämyksiä

Muutin hiljattain puoleksi vuodeksi ulkomaille. Otin mukaan vain yhden keskikokoisen matkalaukun. Ajattelin, että ostan paikan päältä uusia vaatteita tai haen Suomesta jossain vaiheessa lisää.

Nyt olen oivaltanut, että kaikki mitä tarvitsen, itse asiassa mahtuu yhteen matkalaukkuun. En kaipaa kotoani yhtään huonekalua tai sisustusesinettä. (Vaikka, sivumennen sanoen, joidenkin valitsemiseen on käytetty huomattavan paljon aikaa.)

Tajusin, että voin tarvittaessa elää näin vaikka loppuelämäni.

Ehkä elänkin.

Olen viime vuosina pohtinut paljon onnellisuuden käsitettä. Tilapäisen asketismini myötä olen viimeistään ymmärtänyt, että onni ei ole ainakaan sidoksissa materiaan.

Olen huomannut myös monissa ystävissäni kaipuun yksinkertaisempaan elämään. Tavaranpaljous ahdistaa. Turhasta roinasta on sitä paitsi vaikea päästä eroon. Ekologisesti ajatteleva ihminen ei käyttökelpoista tavaraa halua kaatopaikallekaan viedä.

Havaintoni vahvistaa nykyaikainen onnellisuustutkimus: tietyn elintason saavuttamisen jälkeen tavarat eivät enää tuo onnea.

Länsimainen kuluttaminen on kilpavarustelua

Ainoastaan tulotason alarajalla raha lisää onnellisuuden kokemusta. Ne, jotka ovat jatkuvasti huolissaan asumisesta ja ruoan hankkimisesta, voivat selkeästi huonommin kuin ihmiset keskimäärin. Rahalla voi ostaa tavaroita, joita vähätuloiselta puuttuu. Mutta kun perustarpeet on tyydytetty ja ihminen siirtyy keskiluokkaan, rahalla ja sillä hankituilla tavaroilla ei ole enää selkeää yhteyttä onnellisuuteen.

Onnellisuustutkijoilla on varsin selkeä näkemys siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Tiivistettynä onnellisuutta ylläpitävät seuraavat tekijät:

läheiset, kiinteät ihmissuhteet
motivoiva tekeminen
omaa elämää koskeva hallinnan tunne.

Jos vielä kokee, että kuuluu johonkin itseään suurempaan, on paketti aika hyvin kasassa.

Silti ihmiset käyttävät huomattavasti sekä aikaa että rahaa esimerkiksi merkkivaatteisiin ja muihin statusesineisiin. Onnellisuuden näkökulmasta rahan voisi käyttää toisinkin. Enemmän iloa toisi, jos panostaisi vapaa-aikaan läheisten kanssa, hankkisi elämyksiä esimerkiksi matkustamisen tai hyvän ruoan parissa sekä etsisi innostavaa tekemistä.

Suurin osa länsimaisen, hyvinvoivan väestön kulutuksesta ei liity perustarpeiden tyydyttämiseen. Merkkituotetta ei yleensä osteta tuotteen ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi, vaan siksi, että merkit ovat viestejä muille. Viestien avulla halutaan vahvistaa omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa.

Jos paleleva saa lämpimän takin, hänen onnellisuutensa lisääntyy. Jos henkilö, jolla on jo kymmenen takkia, ostaa vielä yhden, hänen onnellisuutensa lisääntyy vain pieneksi hetkeksi.

Tälle on syykin. Se johtuu aivojen sopeutumisreaktiosta. Aivot sopeutuvat uusiin asioihin varsin lyhyessä ajassa. Ihmismieli on erityisen herkkä muutoksille, mutta ei muutoksen absoluuttiselle tasolle. Tuotteen ostamisen jälkeen onnellisuus palautuu lyhyessä ajassa lähtötasolle. Tästä seuraa helposti ostokierre – lyhytaikaisen tyydytyksen oravanpyörä. Silti yhteiskunnassamme kuluttaminen esitetään erityisenä ja tavoiteltavana nautintona.

Tavaroiden ostaminen vain siksi, että yrittää tehdä toisiin vaikutuksen, merkitsee ikuista kilpavarustelua. Aina löytyy joku, jolla on enemmän käsilaukkuja ja hienompi auto.

Vapaaehtoisuuden merkitys

Kulutuksen ja tavaramäärän vähentämisessä olennaista on vapaaehtoisuus. Pakotettuna ihminen ei halua luopua omastaan. En yritä neuvoa ihmisiä olemaan kuluttamatta. Jos tarvitsee hyödyllisen esineen, se kannattaa hankkia. Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa on joka tapauksessa mahdotonta selvitä ilman tavaroita. Oman ostokäyttäytymisen ja sen takana olevia vaikuttimia kannattaa kuitenkin pohtia.

Kuluttaminen ei itsessään ole ongelma. Turhien tavaroiden ostaminen on. Minäkin arvostan edelleen hyvää muotoilua ja kauniita vaatteita. Uskon silti, että tarvitsemme huomattavasti vähemmän kuin kuvittelemme.

Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua en todennäköisesti enää muista mitä minulla oli päälläni, muutamia erityistilanteita lukuun ottamatta. Sen sijaan muistan illanvietot ja matkat. Muistan ystävien kanssa vietetyn ajan. Muistan rakkauden ja vapauden tunteen. Muistan yllättävät tapahtumat ja onnistumisen kokemukset.

Vähempi tavaramäärä tekee elämästä hallittavampaa ja yksinkertaisempaa. Ja silloin voi keskittyä niihin elementteihin, jotka tuovat pysyvää onnea.