Juttelin ystäväni kanssa tekemisestä. Sen suunnittelemisesta ja suunnittelemattomuudesta. Listauksista, niihin liittyvistä ahdistuksista – ja taas toisilla mielihyvästä. Epämääräisestä haahuilusta ja siihen liittyvästä kaaoksentunteesta – ja toisinaan aikaansaannoksista.
Suorituksia rakastavassa ympäristössä ja kulttuurissa mielikin etsii uusia tapoja suorittaa. Myös kivoja asioita. Ensin oli ilo tekemisestä, sitten tuli mielihyvä saavutuksesta. Sitten mielen hyvä otti vallan ja ilo jäi toissijaiseksi.
Ehdotin ystävälleni kalenterimerkintää ”ei mitään”. Ja kun sanon ”ei mitään”, tarkoitan ”ei mitään”. En tarkoita ”omaa aikaa”, jolloin suunnitellaan tehtävän rästihommat. Tai vihdoin sovitaan tapaaminen ystävän kanssa. Tai päätetään lukea ihana kirja- tai lehtipino, johon ei ole ollut aiemmin aikaa. Ei. Tarkoitan täysin suunnittelematonta aikaa: ei yhtään velvoitetta, aikataulua, mielen halua, tavoitetta, meditointipäätöstä. Tarkoitan EI KERRASSAAN MITÄÄN.
Kun kalenterissa on ”ei mitään” -aikaa, on vapaa valitsemaan sillä hetkellä ihan mitä tahansa. Mutta vasta sillä hetkellä, muuten ajatus lukitsee vapauden.
En usko, että nykyään rasitutaan pelkästään tekemisen ja velvotteiden määrästä, vaan myös siitä, että ”oma aikakin” on suunniteltua. Kun mieli yrittää väkisin suorittaa meditaatiota, jumppaa, lenkkiä, käsitöitä, tapaamisia, yhdessäoloa – ja kaikkea etukäteen ajateltua kivaa, vapaus lakkaa olemasta. Läsnäolo ja lepo lakkaavat olemasta.
Suosittelen antamaan itselle ”ei mitään” -aikaa, vaikka se ei kuulosta mediaseksikkäältä tai eteenpäinvievältä. Jos ajatus alkaa vastustamaan ”ei mitään” -aikaa, kuuntele rauhassa millaisia uskomuksia sinulla on ”oikeanlaisesta elämisestä”. Kuuntele tarkkaan, mutta älä tee mitään.
Kun joku toinen kysyy sinulta, mitä teet huomenna kolmelta, ja vastaat ”en mitään”, tarkkaile mitä toisessa tapahtuu, mitä sinussa tapahtuu ja millaisen ilmapiirin se aiheuttaa. Jos tuntuu siltä, että ”ei mitään” -aikasi ei ole toiselle tärkeää ja velvotteita alkaa sadella, ala vastata, että ”minulla on tärkeä tapaaminen”.
”Ei mitään” voi olla yksi päivä viikossa, 15 minuuttia työpäivän sisässä. Tieto siitä, että on hetken vapaa kaikesta, tuo energiaa ja voimaa. Ja nyt paljastan salaisuuden: silloin käy usein niin, että haluaa tehdä niitä asioita, jotka ovat etukäteen tuntuneet taakalta tai ahdistavalta. Mutta tuota tunnetta ei saa ilmaiseksi, ensin täytyy olla TODELLA valmis ymmärtämään, mitä ”ei mitään” tarkoittaa.
Olemme syntyneet vapaina ja koko elämämme kaipaamme vapautta. Tiukin häkkimme näyttäisi olevan oman mielemme lukko. Avaa lukko hetkeksi silloin tällöin, päästä itsesi vapaaksi ja tunne, kuinka elämä huljuttelee hiuksiasi!
