Kysy psykologilta -palstalla psykologi Heli Heiskanen vastaa Hidasta elämää -sivuston lukijoiden kysymyksiin. Voit esittää Helille oman kysymyksesi Hidasta elämää -keskustelupalstalla tässä keskusteluketjussa.
Nimimerkki Irti kaunasta kysyy:
“Olen työstänyt omaa kotoa opittua käyttäytymismallia jo pidempään. Olen 35-vuotias kahden lapsen naimisissa oleva äiti. Äitini on katkera lapsuudessaan kokemista asioista, vaikka ei koskaan niistä avoimesti puhukaan. Sodan jälkeiset traumat painavat edelleen. Isäni on samoin sota ajan jälkeen syntynyt ja varsinkin erilaiset pelot vaivasivat häntä paljon.
Itse olen ollut perusonnellinen. Minulla on kaikki hyvin! Terveet harrastavat lapset, osallistuva mies, oma koti, hyvä työ jne. Silti mieltäni usein vaivaa katkeruus. Katkeruus ja kateus… Miksi välillä kateus toisten ihmisten “parempaa” elämää kohtaan astuu esiin?
Mitä keinoja on oppia olemaan olematta katkera tai kateellinen? Kun siihen ei järjen mukaan ole mitään tarvetta ja se vain vie turhaa energiaa. Onko jotain harjoitteita, mitä voisi tehdä jotta näistä täysin turhista ajatuksista voisi oppia eroon?”
Helin vastaus:
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Hienoa kun olet rohkeasti tarttunut ihmisyyden inhimillisiin varjopuoliin. Kuvaat hyvin sitä, miten traumat ja tunnekuormat voivat siirtyä sukupolvien ketjussa eteenpäin. Kotisi tunneilmasto, jossa äiti on tuntenut katkeruutta ja isä pelkoa, on siirtynyt sinuun – usein aivan solutasolle – vaikkei asioista ääneen puhuttukaan.
Sinun tehtäväsi/mahdollisuutesi on puhdistaa nämä “jäämät” kehostasi ja mielestäsi. Tässä muutamia ajatuksia ja vinkkejä katkeruudesta ja kateudesta irti pääsemiseksi.
Katkeruuden ja kateuden kasvun paikat
Kateus on usein merkki siitä, ettei ole aivan tyytyväinen elämäänsä ja kaipaa jotakin. Katkeruus puolestaan voi kertoa siitä, että jokin menneisyydessäsi vaatii vielä huomiota ennen kuin voit päästää siitä irti.
Lisäkärsimystä aiheutuu siitä, että katkeruus ja kateus ovat myös egomme rakastamia (solu)myrkkyjä. Egon perusolemukseen kuuluu mm. tyytymättömyys, vertailu ja menneisyyteen takertuminen. Ego kuvittelee että katkeruuden vaaliminen sisällään jotenkin ratkaisee menneisyyden pettymykset tai auttaa kostamaan niille jotka ovat kaltoin kohdelleet.
Todellisuudessahan katkeruus ei suinkaan auta meitä voimaan hyvin, vaan ankkuroi kokijansa mustaan mutaan. Emme pääse vapaasti eteenpäin elämässä ennen kuin päästämme irti menneisyyden rajoittavista kokemuksista, tunteista ja ajatuskaavoista.
Kateus on egon järkytystä siitä, että joku muu onkin parempi kuin se ja ego ei hyväksy mitään muuta kuin voittopallin. Näin ollen kesyttämätön ego saattaa sabotoida onneamme jatkuvasti, koska ainahan löytyy joku parempi johon verrata. Usein tosin tämä kateus heijastetaan toisiin ihmisiin, koska se on niin epämiellyttävää huomata itsessä. Silloin voi näyttää korostetusti siltä, että “ne muut” ovat niin kateellisia.
Mitä keinoja on päästä irti kaunasta?
Ensimmäinen askel on huomata ja tiedostaa tuntevansa katkeruutta ja/tai kateutta. Niin kauan kuin kiellämme kokevamme tällaisia “alhaisia” tuntemuksia, niin ne jatkavat haitallista myyräntyötään meiltä piilossa. Tämän askeleen oletkin jo ottanut, hyvä.
Kannattaa seurata sitä, mistä asioista olet kateellinen toisille. Kysy sitten itseltäsi, haluaisitko niitä asioita elämääsi ja jos haluat, niin mitä aiot tehdä asian eteen. On myös hyvä käydä läpi katkeruutta ja kateutta synnyttäneet menneisyyden kokemukset ja niihin liittyvät tunteet esim. kirjoittamalla tai ammattilaisen kanssa, jotta on valmis luopumaan niistä. Energiahoito puolestaan auttaa puhdistamaan tunteita ja kokemuksia energiaolemuksesi kautta.
Tietoinen läsnäolo tunteiden kesyttäjänä
Olennainen osa vapautumista on jokapäiväinen tietoisuustyö eli itsensä avoin ja rehellinen havainnointi sekä läsnäolo tässä hetkessä. Aina kun huomaat tuntevasi katkeruutta tai kateutta, pysähdy kuuntelemaan tätä tunnetta kehossasi ja mielessäsi. Älä taivu egon yritykseen paeta tunnetta muihin ajatuksiin, tekemisiin tai muiden syyttämiseen. Sen sijaan avaa sylisi tunteille, täysin hyväksyvästi ja uteliaisuudella, anna tunteiden olla ja koe ne sellaisina kuin ne ovat.
Näe myös ajatuksesi ja uskomuksesi liittyen kyseisiin tunteisiin. Suhtaudu niihinkin neutraalisti ja mielenkiinnolla. Ja muistuta itseäsi että kyse on vain tunteista ja ajatuksista, ei totuudesta. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Ne eivät ole yhtä kuin totuus. Tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoitukset voivat olla suureksi avuksi tässä prosessissa. Matka ei ole helppo, mutta palkitseva.
Voit myös ymmärtää tunteiden yhteydet sukusi ja koko ihmiskunnan perintöön. Samalla voit nähdä sen, ettei kyse ole henkilökohtaisesta puutteesta tai viasta, vaan yleisinhimillisestä egon tason kokemisesta. Voit kyseenalaistaa tarpeesi pitää mukana näitä rajoittavia tunnemalleja.
Ajan kanssa, tietoisuustyöskentelyn avulla kyseiset tunteet alkavat laimenemaan ja harventumaan. Lopulta kun katkeruus ja kateus ovat enää satunnaisia ja lieviä väreitä pinnallasi, voit todeta kesyttäneesi ne ja tehneesi omalta osaltasi palveluksen meille kaikille. Kiitos.
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
