Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.
Mitä enemmän aiheeseen tutustun, sitä enemmän tämä elämänmuutos-täyskäännöshömpötys alkaa ahdistaa minua; kouluttaudutaan life coacheiksi tai joogaopettajiksi, henkistytään, kiivetään Himalajalle, kuullaan jumalanääniä ja ollaan läsnä – ja blaah!
Itsensä etsimisestä on tullut muotia. Naistenlehdet takovat rahaa muutos-tarinoilla ja elämänhallintaopeilla, kertovat mitä ihmeellisimmistä nälkäkärsimysmeditaatioista. Väittääkö media, että ollakseen mielenkiintoinen ja sosiaalisesti hyväksyttävä on tehtävä täyskäännös tai muuten vaan hurahdettava johonkin normaalin järjenjuoksun vastaiseen toimintaan? Ja onko itsensä etsiminen vain naisten juttu, eivätkö miehet pohdi elämäänsä?
Olin räjähtää lukiessani uusimman Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttua, jossa kerrotaan henkisyyden etsimisestä šamaani-kurssilla. Räjähdys ei niinkään johtunut itse jutusta tai tuon kurssin olemassaolosta – on hienoa, että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla – vaan siitä, että jutun kyljessä oli pätkä Elä, opi ja rakasta -kurssista, jonka MINÄ juuri viime viikolla aloitin!
Kurssille osallistuminen ja siitä tässä kertominen on minulle jo iso juttu; mennä nyt avautumaan tuntemattomille typeristä ajatuksistani kurssille, jonka oppikirjan nimi on ”Calling in the One – 7 Weeks to Attract the Love of Your Life”. Aivan liian häröä minulle jo sellaisenaan, ja nyt sitten se vielä yhdistetään johonkin pelottavaan šamaanikurssiin!
Me emme kuitenkaan hymise rummun tahtiin, emme halaile puita tai maistele sieniä, emmekä edes kaunistaudu romanttista rakkaussuhdetta varten. Kurssilla keskustelemme ihan arkipäiväisistä asioista ja pohdimme kuinka voisimme välittää itsestämme enemmän. Porukkamme koostuu aivan tavallisista naisista, jotka eivät suunnittele arjesta pakenemista, vaan haluavat omistaa muutaman tunnin viikossa aikaa omille ajatuksilleen. Ja miehille on tarjolla omat ryhmänsä, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion!
On paljon helpompi hakea apua ulkopuolelta tai hurahtaa julkkisten suosimiin trendiriitteihin kuin pureutua itse omiin tuntemuksiinsa. Ei ole välttämätöntä suorittaa oppimäärää shamaanirumpalina, ja naistenlehtiä lukiessaan saa olla medianlukutaitoinen ymmärtääkseen, että onnen ja merkityksen etsimisessä elämän täysremontti ei ole välttämätön – olennaisinta on matka oman pään sisälle.
Minä tunnun nyt tarvitsevan tuota kurssia ja jonkinasteista suunnanmuutosta elämässä, mutta tämä ei tarkoita, että kurssin opit ulkoa lukemalla pätevöityisin oman elämäni mestariksi tai muutos vain muutoksen vuoksi tekisi minusta parempaa ihmistä. Uskon, että tärkeintä on työ, jonka teen ja matka, jonka kuljen.
