Verkkaiseen kirjoitteleva Laaja kulma -blogin kirjoittaja Terhi Bunders vastaa perinteisiin Hidasta elämää -sivuston kysymyksiin.
Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Olen 32-vuotias helsinkiläinen, avioliitossa elävä kahden pienen tyttären äiti, diplomaatti. Tieni tähän hetkeen on ollut pitkä. Fyysisesti se on kulkenut 17 eri kodin ja kuuden eri kaupungin kautta, mutta henkisesti tie on tuntunut vielä pidemmältä. Tällä hetkellä asun Hanoissa, Vietnamissa.
En tiedä, minne olen menossa, enkä sitä, onko sillä niin väliäkään. Tunnen olevani perillä, eläväni juuri sellaista elämää, mitä haluan ja mitä olen etsinyt. Takana on melkoisen monta kriisivuotta. Luulen, että kaikki alkoi vuonna 2004, kun aloitin joogan. Nyt kun tuntuu, että kriisit ovat ainakin vähäksi aikaa jääneet taakse, niin päällimmäisenä on elämännälkä, mutta samalla haikeus ja elämän katoavaisuus.”
Millainen on tavallinen päiväsi?
“Tavallisena päivänä menen töihin ja tulen kotiin. Työmatkat soljuvat taksilla ja joka päivä ihmettelen Hanoin liikennettä. Jokaisena päivänä päässäni pyörii lukuisia asioita ja jokapäiväinen haasteeni on saada tätä virtaa vaiennettua.
Pidän arjesta ja tavallisista päivistä, jossa saan olla töissä, viettää aikaa mieheni kanssa sekä nähdä lasteni kasvavan. Olen aina pitänyt enemmän arjesta kuin juhlasta. Pyrin hyväksymään jokaisen päivän sellaisena kuin se on, vaikka tämä onkin välillä kovin vaikeaa.”
Miten hidastat arjessa?
“Viikolla en tee muuta kuin käyn töissä ja olen kotona lasten kanssa. Ihana mieheni hoitaa kaiken kotiin liittyvän, tässä olen onnekas. Vältän täyteen ahdettuja päiviä. Olen opetellut olemaan realisti ja sanomaan, että tuota en pysty tänään tekemään. Pyrin järjestämään elämäni niin, että arjessani liikun hyvin pienellä alueella.
Töölössä asuessani kaikki löytyi lähikortteleista. Nyt Hanoissa samassa rakennuksessa on päiväkoti, kuntosali ja kauppa. Työpaikka on 10 minuutin taksimatkan päässä. Tämä tarkoittaa luopumista esimerkiksi pihasta ja autosta. Kaikkea ei voi saada.
Tykkään olla paikallani, silloin mieleni lepää parhaiten. Esimerkiksi uusissa kaupungeissa en käy nähtävyyksissä. Mietin myös tarkkaan, lähdemmekö lomilla matkoille vai pysymmekö ihan kotona tekemättä mitään. Ennen Vietnamiin muuttoa olin kolme vuotta kotona äitiys- ja hoitovapailla. Tänä aikana en esimerkiksi lentänyt kolmeen vuoteen, Helsingin lisäksi kävin synnyinkaupungissani Salossa sekä Lohjalla.
Tällä tavalla tietenkin paljon jää näkemättä ja kokematta, mutta se on hidastamisen hinta. Ajattelen niin, että kun hidastaa, niin kivojakin asioita jää tekemättä. Kaikkeen ei ole aikaa.”
Mottosi?
“Oma elämänohjeeni kulkee kahta hokemaa pitkin. Ensinnäkin pyrin ajattelemaan, että kehoni on kotini, juureni ja turvani. Olen kantapään kautta oppinut, että sitä pitää hoivata ja kuunnella. Olinpa missä vaan, niin olen kotona. Home sweet home.
Toinen, vasta heräämässä oleva mottoni liittyy intuition kuuntelemiseen. Luulen, että tästä syystä aloitan tätä blogia, mutta en tiedä yhtään, mihin se johtaa Mutta usein huomaan ajattelevani, että muista juuret ja muista intuitio.”
Millaisia aiheita saamme blogistasi tulevaisuudessa lukea?
“Haluan jatkaa aiemman Kokonainen hyvinvointi -blogini teemoja, eli jakaa kanssanne hyvinvointioivalluksia. Toivoisin, että näistä pienistä havainnosta syntyy suuri ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Näitä oivalluksia ei voi pakottaa, mutta uskoisin niiden edelleenkin käsittelevän onnellisuutta, elämäntaitoa, kehoa ja mieltä, lapsiperhearkea.
Kirjoittamistahtini tulee olemaan hidas!”
