Hidasta elämää -sivuston Keskiviikkokolumnisteina vaihtelevat neljä eri nopeuksilla elävää ihmistä: kirjailija Kaarina Davis, Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen Nuppu Stenros sekä toimittaja ja elämäntyyliyrittäjä Riitta Mettomäki. Esittelyvuorossa Sanna Wikström.
Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Olen Sanna Wikström, tämän sivuston toinen perustaja ja kolmekymppinen äiti, joka yrittää etsiä tasapainoista elämää, jotta elämä ei menisi läpijuoksuksi.
Olen tulossa kiireisestä työelämästä, päätoimittajan työstä. Jäin äitiyslomalle tyystin uupuneena työmäärääni, ja palatessani takaisin töihin, minua odotti entistä vaativampi työ. Kauhisteluista huolimatta päätin kieltäytyä suuresta kunniasta oman mielenterveyteni tähden ja alkaa etsiä itselleni ominaista tapaa ja rytmiä tehdä työtä.
Olen menossa kohti ratkaisua – mahdollisesti yritysten ja erehdysten kautta – mutta iloisin ja vapautunein mielin. Suunnittelen tällä hetkellä omaa elämäntyyliyritystä, eli sellaista yritystä, jonka tehtävä ei ole tuoton vaan mielekkään elon maksimointi. Juuri tällä hetkellä haarukoin osaamisalueistani asioita, joilla voisin palvella muita, kokea iloa ja samalla saada elantoni. Haasteellisimmaksi projektissa koen kokonaan uudenlaisen työtavan hahmottamisen ja löytämisen, sillä vanha työkulttuuri on iskostunut minuun niin syvälle. Samalla kirjoitan ja tuotan Hidasta elämää -sivustoa, siiitä saan suurta iloa.”
Millainen on tavallinen päiväsi?
“Pyrin varioimaan päiviäni mahdollisimman paljon, jotta voisin löytää oman tapani tehdä työtä ja elää.
Vien lapsen kymmeneksi päiväkotiin leikkimään, hyppään bussiin ja hurautan työhuoneelle, jossa minua odottaa usein pehmeä ja innostunut ilmapiiri. Jaan työhuoneen kahden ihanan toimittajan kanssa. Ensimmäiseksi keitän kupin teetä ja laitan kynttilän palamaan, kastelen ehkä pöydälläni olevan kukan. Fiilisten, mikä tuntuisi inspiroivimmalta tekemiseltä. Yleensä kirjoitan, luen, kirjoitan, tapaan haastateltavia, kirjoitan, suunnittelen, piirrän, kysyn työhuoneystävieni mielipidettä, kirjoitan ja vision tulevaisuuden työtapaa. Parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei yritä ajatella. Neljältä lähden hakemaan lasta päiväkodista.”
Miten hidastat arjessa?
“Suurin hidastaja on kiitollisuus siitä, mitä minulla jo on ja mitä olen saanut aikaan. Se auttaa keskittymään ja iloitsemaan pienistäkin asioista ja aikaansaannoksista. Kiitollisuus poistaa hötkyilyn ja auttaa erottelemaan oikeasti tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Se auttaa myös näkemään, miten vähällä sitä lopulta pärjääkään. Hei, olenkin jo perillä!”
Mottosi?
“Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Löysin tämän kiinalaisen sananlaskun jo teininä. Olen kuullut, että moni tulkitsee tuon siten, ettei millään ole mitään merkitystä, negatiivisesti. Mutta minulle se merkitsee helpotusta. Olen usein ajatellut, että jotkin asiat, esimerkiksi palaverit, ovat niin tärkeitä, että koko maailma kaatuu, jos en pääse niihin. Ja sitten kun on tullut se päivä, että olenkin kipeänä ja palaveri jää väliin, maailma ei olekaan kaatunut. Toisin sanoen olen edelleen olemassa, vaikka jokin tärkeä asia jäisi tekemättä. Kuinka helpottavaa.”
Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?
“Tulen keskittymään pääosin nykytyöelämän haasteisiin, meinellään olevan työkulttuurin murrokseen ja ehkä värikkääseen tulevaisuuden maalailuun. Raportoin omista oivalluksista tai sudenkuopista tasapainoisen elämän etsintöjen keskellä. Fiilisihmisenä saatan joskus poiketa valitsemaltani tieltä, tuijotella aurinkoa ja jakaa tuulesta temmattuja ajatuksia.”
