Tässä on 16 vinkkiä, joilla saat lenkeistä energisoivia energian menettämisen sijaan. Opit myös kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi ja kehosi merkkejä.
Ennen lähtöä
- Muista syödä 1,5–3 tuntia ennen reippailua, jotta ruokailu ei ole liian lähellä mutta energiat eivät myöskään laske liikaa lenkillä.
- Pukeudu sään edellyttämällä tavalla. Mikään ei ole huono sää lenkkeillä, kun on pukeutunut oikein.
- Älä välitä siitä, miltä näytät lenkkitamineissasi. Olet menossa lenkille, et urheilulehden muotikuvauksiin.
- Jos olet henkisesti väsynyt tai stressaantunut, älä jätä lenkkiä väliin.
- Kun pujahdat ovesta ulos, unohda tavoitteet, keskity fiilistelemään.
Pään sisäinen lenkkeily
- Anna ajatusten virrata vapaasti lenkillä. Kun huomaat jääväsi jumiin johonkin asiaan (esimerkiksi tekeväsi muisti- tai tehtävälistoja, vieväsi ajatusta eteenpäin), siirrä tietoisuutesi ympärillä oleviin asioihin: valoon, linnunlauluun, vastaan tulevaan koiraan, puidenoksiin, aurinkoon, pilviin.
- Aisti ympärilläsi olevia asioita joka solullasi ”pää tyhjänä”. Älä arvioi tai arvostele niitä. Kun ajatus taas tulee, anna sen tulla, mutta älä pakota sitä olemaan tai älä ota siitä kiinni. Jos vahingossa alat manipuloida ajatusta, kiinnitä huomiosi taas ulkoisiin asioihin. Näin syntyy yleensä – ihan vahingossa – luovia ajatuksia.
- Älä ajattele juoksemista tai kävelyä. Keskity siihen elämykseen, jonka saat maisemasta ja leijuvusta ja lainehtivista ajatuksista, iloisesta sydämen pamppailusta.
Ulkoiset asiat
- Älä suunnittele reittiäsi etukäteen. Kulje risteyksessä sinne, mikä tuntuu juuri siinä risteyksessä parhaalta: Näetkö jotain kaunista? Haluatko kohdata häntää heiluttavan koiran? Tai vaikka nähdä, miltä puutalot näyttävät talviverhossa? Vai lähdetkö linnunlaulua tai auringonlaskua kohden? Samalla opettelet tunnustelemaan, miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja mitä sinä itse haluat, sen sijaan, että suorittaisit kaavaa, jonka olet etukäteen arvoinut olevan oikea (esim. tänään kolmen kilometrin lenkki ja ensi viikolla viiden). Aluksi oman halun erottaminen ”pitämisestä” saattaa olla vaikeaa, mutta lenkillä sitä voi harjoitella pienessä mittakaavassa.
- Anna itsesi eksyä ja jolkottele kujia, joita et ole koskaan kulkenut. Oman kodin lähistöltäkin voi löytää paljon uutta. Lenkillä on hyvä harjoitella turvallisesta ja ennalta määrätystä poikkeavaa toimintaa. Kun sen lenkillä taitaa, opin voi sovittaa koko omaan elämään.
- Seikkaillessasi saatat törmätä auraamattomiin kujiin tai muhkuraisiin polkuihin. Asennoidu niihen osana matkaa, älä siis käänny takaisin! Hidasteet lenkillä eivät suinkaan ole syy kiukustua ”huonoille olosuhteille” vaan mahdollisuus hetken aikaa iloita toisenlaisesta treenistä: lumi upottaa, joten hidasta vauhtia, kävele, käytä lihaksia ja tahdonvoimaa selvitäksesi koitoksesta. Kohta taas tulee aurattu tie, jossa juoksu tai reippailu kulkee enstistä lentävämmin.
- Jos näet tai kuulet jotain kaunista tai energisoivaa, pysähdy ihailemaan ja keräämään voimaa siitä. Keskisykkeen lasku ei ole yhtä vaarallista kuin se, että jätät elämän väliin: elämä on tämä hetki. Jos vain jahtaa hyviä sykkeitä, energia jää lenkkipolulle. Kun keskittyy voimauttaviin asioihin, saa energian mukaansa.
Kehon tuntemusten kuunteleminen
- Älä käytä lenkillä kelloa tai sykemittaria. Anna omien tuntemustesi kertoa, milloin on hyvä hetki himmailla, juosta, kävellä tai kääntyä kotiin. Opettele kuuntelemaan kehosi. Kun saat yhteyden siihen ja opit tulkitsemaan sitä, pystyt luottamaan kehosi viesteihin kaikissa elämäntilanteissa.
- Ylämäissä juokse niin pitkään, kun tuntuu hyvältä. Anna sydämen kertoa ”täällä minä olen ja voin erittäin hyvin” eli anna sen pamppailla kunnolla. Himmaa, kun tuntuu siltä. Mäen juokseminen urakkana ylös asti ei suinkaan ole tärkeämpää kuin oman jaksamisen kuunteleminen.
- Alamäissä tunne itsesi keveäksi ja energiseksi. Juokse niin kovaa kuin tuntuu hyvältä, anna jalkojen viedä. Älä ajattele, että vauhti ja vapauden tunne johtuu vain hetken kestävästä alamäestä, vaan nauti siitä täysin rinnoin. Olet sen ansainnut!
- Jos olet stressaantunut tai ahdistunut, saatat tuntea yleistä painontunnetta rintakehällä tai palan kurkussa. Stressaantuneena hengitys on yleensä pientä ja pintapuolista. Kun hengästyt, rintakehä ja muut hengitystiet joutuvat suureen liikkeeseen, jolloin fyysinen stressikimppu ikään kuin sulaa. Samalla keho erittää aivoihin endorfiinia eli niin sanottua hyvänolon hormonia.
Energisoivia lenkkejä!
Myös näissä kirjoissa läsnäolevasta lenkkeilystä:
Tae Hye (Mikael Niinimäki): Suomalainen zen-opas, Basam Books 2009
Larry Shapiro: Zen ja juoksemisen taito, Basam Books 2010
, Basam Books 2010