Todennäköisesti useimmille ihmisille on tuttua ainakin ajoittainen kaaos, joka liittyy ajan hallinnan vaikeuksiin. Kaaos voi joillain näyttäytyä enemmän ulkoisena: tavarat ja tärkeät paperit ovat hajallaan, väärissä paikoissa, hukassa – jopa ihminen itse on väärässä paikassa väärään aikaan, tai hän touhuaa montaa asiaa samaan aikaan saamatta välttämättä mitään valmista aikaan. Tärkeät toimet jäävät kesken.
Toisilla kaaos saattaa jäädä tyypillisemmin pään sisäiseksi: jatkuvia ajatus- ja analysointikehiä, vieläpä niin kuin aivoissa olisi monta radio- tai TV-kanavaa yhtä aikaa päällä. Kaaos saattaa joillain olla myös koko kehossa tuntuvaa levottomuutta, joka voi sekä näkyä ulospäin että jäädä täysin sisäiseksi kokemukseksi.
Jos olet ns. neurotyypillinen, tämä edellä mainittu voi ajoittain kuvata sinunkin elämääsi. Mieti miltä tuntuisi, jos tämäntyyppinen kaaosmaailma olisi läsnä elämässäsi päivittäin, lähes 24/7? Näin on useimmilla ADHD-aivot omaavilla.
Ajan hahmottamisen vaikeus luo arkeen kaaosta
Suurimmalla osalla ADHD-ihmisistä kaaos liittyy ajan hahmottamisen vaikeuksiin, ja tämä on itsessään eräällä tavalla “jumittava kehä”, itseään toteuttava ja vahvistava aivojen toimintamalli. Haluan antaa tästä muutaman erityyppisen esimerkin omasta elämästäni:
- Minulla oli hiljattain etävastaanottoaika omalle lääkärilleni klo 10.30. En pystynyt aloittamaan mitään työtä ennen sitä, vaikka olin herännyt ajoissa ja varannut kyseisen päivän normitöistäni vapaaksi tärkeitä hallinnollisia sekä kirjaprojektiin liittyviä töitä varten. Sisälläni virtasi kaaoksenomainen ahdistuspyörre sekä siitä, etten saa mitään aikaiseksi, että siitä, muistanko liittyä oikeaan aikaan vastaanotolle (näin siitä huolimatta, että minulla oli monta muistutusta laitettuna, mutta ne eivät ole ADHD-ihmiselle tae siitä, että muistaa). Olin ulkoisesti keholtani lamaantunut, vaikka sisällä kuhisi kaaos.
- Kahden päivän päästä on taas tulossa kotisiivooja, joka on tällä hetkellä minulle yksi tärkeimpiä arkeni pelastajia! Kotini on taas kuukaudessa päässyt aikamoiseen kaaokseen. Mietin jo kolme päivää sitten, että minun olisi hyvä alkaa laitella tavaroita paikoilleen hyvissä ajoin, ettei homma jää viimeiseen iltaan. Aloittaisinko keittiöstä? Tämä ajatus viipyy mielessäni noin sekunnin ajan, sen jälkeen sinne tulee uusi ajatus. Asia käy mielessä kuitenkin 100-200 kertaa päivässä. Mitä tämä tekeekään hermostolleni? Se on jatkuvassa valmiustilassa – “Mitä seuraavaksi?!?” – kaaoksen ollessa sekä mielessä että kehossa yhtäaikaisesti. Tällaisessa tilassa kenenkään loogiset aivot eivät pysty toimimaan, vaan “valta” on enemmän selviytymisessä, joka lisää vaikeuksia toiminnanohjauksessa.
- Kun minulla on sekä ulkoiset että sisäiset “speksit” paremmin kohdillaan, olen todella tehokas ja pystyn keskittymään minulle merkitykselliseen asiaan tuntikausien ajan (tosin tällöin unohdan huolehtia perustarpeistani, esim. syömisestä ja veden juonnista). Tällaiseen tilaan pääsyyn liittyy usein myös jonkinlainen deadlinen lähestymisen uhka yhtenä “motivaattorina”. Olen mukana toimittamassa laajaa psykofyysisen fysioterapian käsikirjaa. Siihen liittyen tein hiljattain yhtä kirjan artikkelia yhteen putkeen 7 tunnin ajan; luin ja suomensin yhden pitkän tieteellisen artikkelin ja tiivistin sen. Kun olin valmis, silloin vasta havahduin: hyvänen aika, onko tähän tosiaankin mennyt 7 tuntia, minusta tuntuu kuin olisin tehnyt tätä max 3 tuntia!
- Nautin työstäni asiakkaiden parissa, eikä se itsessään minua kuormita. Minua kuormittaa työhöni ujuttautuva ajan hahmottamisen ongelma. Saatan tarkistaa vastaanoton loppupuolella, että meillähän on vielä vartti aikaa – kun katson kelloa seuraavan kerran, varattu aika on jo ylittynyt 5-10 minuutilla, enkä ymmärrä, miten aika kului niin nopeasti…
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja meillä kaikilla ADHD-ihmisillä ajan hahmottamiseen liittyvä kaaos näyttäytyy hyvinkin yksilöllisesti. Jos sinulla on ADHD, on tärkeää aluksi hyväksyä se, ettet voi täysin “parantaa” tätä ominaisuuttasi, mutta saatat pystyä vaikuttamaan siihen jonkin verran. Itseäni on nimenomaan auttanut piirteeni hyväksyminen: se auttaa minua paremmin näkemään ne asiat, joissa on tärkeää ponnistella (tähän kuluu moninkertainen määrä energiaa verrattuna neurotyypillisiin), ja jotka eivät ole elämässäni yhtä tärkeitä asioita hoitaa, muistaa tms.
Pohdi seuraavia asioita, miten voisit löytää sekä omat vahvuutesi että valita sinulle olennaisimmat arjen toiminnot, joihin keskittyä:
- Onko sinun helpompi toimia tilanteessa, jossa “näet” lopputuloksen tietämättä tarkkaan, miten sinne pääset – vai luoko sinulle ennemmin turvaa se, että pysyt tässä ja nyt ja mietit tarkemmin konkreettiset “askeleet”, joilla pystyt etenemään. Kunnioita tätä ominaisuuttasi arjen toimissa, isoissa ja pienissä.
- Onko sinulle helpompaa työskennellä yksityiskohdista kokonaiskuvaa kohti, vai päinvastoin? Jos olet yksityiskohta-ihminen, voit esim. tehdä itsellesi listan, jonka avulla hahmotat paremmin, millainen kokonaisuus on ja mitkä asiat liittyvät tekemiseen ja vaikuttavat ajan hallintaan. Joskus kokonaiskuva-ihminen pystyy aluksi paremmin hahmottamaan sen, kauanko aikaa mihinkin asioihin menee, mutta hänenkin olisi tärkeää nähdä kokonaisuuteen liittyvät yksityiskohdat itselle toimivalla tavalla.
- Oletko ihminen, jota keskeytykset häiritsee vai ihminen, jolle keskeytykset ovat itse asiassa ihan hyvä juttu? Pyri toimimaan tässäkin omaa piirrettäsi kunnioittaen.
- Toimitko mieluummin yksin vai yhteisössä? Onko tämä tilannesidonnaista? Vaikka olisit “yksinäinen susi” kuten minä, tarvitsisitko joihinkin arjen tilanteisiin muistuttajaa tai ihmistä, jonka seura auttaa sinua toimimaan paremmin ja opit jopa mallittamaan häntä esim. ajankäytössä?
Tässä joitakin kohtia pohdittavaksi – nämä ominaisuudet ovat usein synnynnäisiä, joten on tärkeää lähtökohtaisesti tunnistaa ja hyväksyä omat piirteensä. Silti vaikka näin on, voit pyrkiä vaikuttamaan joihinkin valikoituihin tilanteisiin – mutta sinusta ei silti kehkeydy (eikä tarvitse kehkeytyä!) samanlaista ihmistä kuin jostakusta muusta, jolle esim. ajanhallinnan ongelmat eivät ole koskaan olleet arkea haittaavia.
Tutustu uutuuskirjaani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD, jossa myös käsittelen näitä aiheita!
Edellä mainitut ominaisuudet on mahdollista selvittää toiminnallisen neurotieteen sensomotorisen metodin avulla. Voit lukea palveluistani lisää täältä.
Artikkelikuva: Karita Palomäki
