Herkällä keholla varustettuna ihminen on tuntosarvet pystyssä kaikkialla.
Aistiärsykkeet vievät voimia, ja kun taustalla on uupumiskokemus, homma muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi.
Itselläni pienikin intensiivisempi rupeama elämässä saattaa heittää unet miten sattuu, ja arkiset hommat uuvuttavat herkemmin kuin aikaisemmin. On oltava erityisen tarkkana siitä, mitä lupaa ja kenelle, paljonko päivässä tekee tai viikolle merkkaa kalenteriin.
Toisinaan kypsyn siihen, ettei kehoni tässä kohtaa kestä intensiivistä mutta ihanaa kuormitusta paria viikkoa kauempaa ilman unettomuutta tai flunssaa, tai että joudun kehon voinnin mukaan säätämään suhteellisen paljon jo sovittuja menoja, perumaan tai siirtämään.
Uupumuksen läpikäymisen ja herkkyyden yhdistelmä saattaa tuntua joskus siltä, että keho ei jaksa mitään.
Että aiemman elämän kokemukset ovat tehneet siitä heikon – mutta minusta se ei ole totta.
Se, että kykenee nopeatempoisen maailman keskellä edelleen kulkemaan aistit totaalisen auki, on rikkautta. Rikkautta kokea ihmisyyttä koko sen syvyydellä.
Ja aiemman elämän kokemusten jälkeen oma keho vain viisaudessaan piirtää entistä tiukemmat rajat sille, mikä on oleellista ja oikeasti tärkeää.
Siksi palaan ajoittaisten ärtymisten hetkien jälkeen aina siihen, että kiitän kehoani sen rajallisuudesta — sillä en halua enää koskaan ajaa sen ylitse. On helppo keskittyä siihen, mikä ei ole uupumisen jälkeen mahdollista tai mikä tuntuu herkkyydessä pahalta, mutta mitä jos omissa ominaisuuksissa onkin yhtä paljon kaunista ja järjettömän arvokasta?
Mitä, jos juuri sen vuoksi keho värisee niin läsnäolon taajuudella, että musiikki liikuttaa kyyneliin ja elämä koskettaa kylmiin väreisiin? Mitä jos juuri siksi kauneus ympäriltä pääsee aaltoilemaan verkkokalvoilta luihin ja ytimiin, tai katse tärkeän ihmisen silmiin saa uppoamaan toisiin sfääreihin? Mitä, jos juuri sen vuoksi ymmärtää läheistäänkin paremmin?
Riippumatta siitä, että toisinaan maailma tuntuu liian nopealta ja kovalta, päätän seistä omalla puolella selkä suorana, nikamat toistensa yllä, jalat tiiviisti maassa. Kulkea edelleen aistit auki keskellä kaikkea. Omat ominaisuudet voivat tuoda arkeen erityistä intensiteettiä, mutta minulla on myös kyky rajata sitä, mitä otan vastaan,
sekä nauttia siitä mikä on aistimisessa arvokasta, ja mistä en vaihtaisi pois ainuttakaan osaa.
