Kirjoittaja Emilia Lehtinen on kirjailija ja elokuvantekijä, jonka monet työt käsittelevät mielikuvitusta eri muodoissaan. Hänen viimeisin teoksensa on kaikenikäisille suunnattu Storytel Original -äänikirjasarja Unissa lentämisen opas.
Oletko koskaan lentänyt unissasi? Miltä se tuntui? Ihanalta, pelottavalta?
Jos olet lentänyt unissasi ja muistit sen herättyäsi, luultavasti muistat vieläkin. Usein lentounet ovat ihmisille kaikkein mieleenpainuvimpia ja merkityksellisimpiä unia.
Kun olin pikkutyttö, yksi hauskimmista asioista mitä tiesin, oli lentäminen. Ei lentokoneella lentäminen vaan ihan ilman konetta lentäminen. Tiesin aivan tarkkaan, miltä se tuntuu – miten tuuli tuivertaa hiuksia, kun liitää vauhdilla ja kuinka nopeissa syöksyissä sieppaa vatsanpohjasta. Näin toki unta, mutta kokemani kannalta sillä ei ollut niin väliä, sillä kaikki tuntui aivan todelta, jokainen tuulen lehahdus ja huimauksen tunne.
Lentotaito karttui uni unelta. Aivan aluksi opin nousemaan noin metrin korkeudelle leijumaan. Nousemisessa hirveän tärkeää oli luottaa siihen, että pystyi. Kun pääsi muutaman metrin korkeuteen, oli jo helpompaa antaa ilman kevyesti kannatella. Uskalsin nousta yhä korkeammalle. Pelotti, mutta samalla oli ihanaa. Matalalla lentäessä oli vaara törmäillä puihin ja puhelinlankoihin, mutta kun pääsin oikein ylös, pehmoisten pilvien päälle, uskalsin tehdä hurjia kieppejä. Otin lentämisestä kaiken irti, nautin sydämeni kyllyydestä.
Uni unelta minusta tuli parempi lentäjä. Unet olivat jatkumo, jossa opin asioita. Erityisesti laskeutumista jouduin opettelemaan. En osannut jarruttaa. Usein tömähdin maahan täydessä vauhdissa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olinhan unessa. Pahimmassa tapauksessa vain heräsin. Sekään ei oikeastaan ollut hullumpaa, sillä keskeytynyt uni jäi muistiin parhaiten. Niin hyvin, että kokemukset lentoretkistä kuuluvat yhä tärkeimpiin lapsuusmuistoihini.
Tiedätkö unessa olevasi unessa? Silloin mikä tahansa on mahdollista.
Parhaiten pääsin lentoon silloin, kun tiesin olevani unessa. Kun unessa tajusin näkeväni unta, syttyi välitön riemu: mikä tahansa on mahdollista! Tämä tietoisuus ei vähentänyt unen todentuntuisuutta ja fyysisyyttä, mutta se antoi minulle supervoiman. Saatoin tehdä mitä vain, tai ainakin uskalsin kokeilla ja katsoa, mitä uni tekemisiini vastaisi. Rohkaistuin tekemään paljon muitakin asioita kuin yläilmoissa liitelyä: seikkailin sankarina, panin kampoihin niille, jotka kiusasivat, tein ihmeitä. Vaikka tiesin näkeväni unta, teot vaativat rohkeutta, sillä muut unikuviini päässeet ihmiset toimivat omien luonteidensa mukaisesti, eikä unen taivuttaminen omaan tahtoon ollut aina itsestäänselvyys. Lentoon pääsin kuitenkin aina!
Vasta aikuisena sain tietää, että ilmiölle on termikin, selkouni. Se tarkoittaa unta, jossa tietää näkevänsä unta. Lentää voi myös vaikkei näkisi selkounia, mutta selkouni tekee lentoon noususta helpompaa: tämä uni on minun, minä voin tehdä siinä mitä haluan.
Jos ei näe selkounia luonnostaan, niiden opetteluun on hauska tapa. Voi totutella tekemään todellisuustestejä valveilla, jotta muistaisi tehdä niitä myös unessa. Todellisuuden voi testata vaikkapa tarkistamalla kellonajan tai kaapin sisällön kaksi kertaa peräkkäin. Jos aika heittää häränpyllyä tai kaapin sisältö vaihtuu vilkaisujen väillä, on syytä epäillä olevansa unessa. Ja jos kerran on unessa, miksipä ei lähtisi lentoretkelle?
Millä lailla juuri sinä lennät? Kullakin on oma tapansa.
Olen jatkanut lentämistä aikuisena. Joinain aikoina lentämiseni on lapsuusmuistoihini verrattuna varovaista: leijailen salaa sisätiloissa katon tuntumassa ja tulen pikaisesti alas, jos epäilen, että joku huomaa. Samalla minua kuitenkin kutkuttelee ajatus, että minulla on uskomaton salainen taito, ja voisin lentää minne tahansa.
Toisina aikoina lennän rohkeasti korkealle pilvien ylle. Aivan kuten lapsena, ylös nouseminen vaatii suurta luottamusta. Jos alkaa epäröidä, tippuu. On uskallettava heittäytyä ja luottaa itseensä sen hetken ajan, kun ei vielä tiedä, kantaako ilma.
Kun pääsee ylös, maisemat avartuvat huikeiksi. Minä täällä taivaalla. Minä osaan, minä hallitsen lentävän kehoni.
Olen keskustellut unissa lentämisestä monien kanssa. Ihmiset lentävät hyvin erilaisilla tavoilla. Lentotyyli saattaa pysyä samana läpi elämän. Yksi lähtee leijumaan, toinen räpiköi, kolmas kaatuu lentoon, neljäs heittäytyy, viides loikkii lentämään, kuudes saa ilmaa alleen pudottuaan, seitsemäs juoksee kunnes kohoaa, kahdeksas ui ilmavirrassa, yhdeksäs lentää eläimenä ja kymmenes ratsastaa lentävällä otuksella tai härvelillä. Yhteistä useimmille kokemuksille tuntuu olevan niiden riemukkuus ja usko omaan itseen. Onnistumisen ja kaikkivoipaisuuden tunne lentäessä voi olla niin suurta, että se säteilee voimaansa myös valve-elämään. Öinen lentouni kesken pääsykoepäivien siivitti lentoon myös kokeissa. Lentoon uskaltaminen lisäsi uskallusta elämässä.
Uskallatko?
Kun on kerran tehnyt jotain unessa, se on helpompi tehdä valveillakin. Olipa sitten aikuinen tai lapsi. On helpompi uskaltaa elää oman elämänsä sankarina, nousta vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, tehdä asioita, jotka tuntuvat ihmeiltä. Muuttaa tapahtumien suunta. Käyttää mielikuvitustaan ja voimaansa. Heittäytyä hurjalta tuntuvaan projektiin, luottaa siihen, että oma tahto, ajatus ja kuvittelukyky kyllä kantavat yli sen hetken ennen kuin ilma alkaa kantaa ja lentäminen sujuu itsestään.
Kokeilepa lentää unissasi. Saatat oppia lentämään valveillakin.
Nyt voit kuunnella Emilian äänikirjasarjan ja kaikkia muita Storytelin kirjoja ilmaiseksi (30 päivän ajan).
