Meillä ihmisillä on monenlaisia tunteita.
Osa niistä on helppoja ja kauniita ja osa taas vähän vaikeampia ja rumempia. Toiset kelpaisivat jääkaappimagneettiin, kun taas toiset eivät ole varsinaista elämänhallintaopusmateriaalia. Näille tunteille yhteistä on vain se, että ne ovat kaikki yhtä totta.
Meillä on kuitenkin usein tapana peilata muihin ihmisiin vain vaikeita tunteitamme. Ihmettelemme miksi naapurimme tai työkaverimme vaikuttaa aina tasapainoisemmalta tai seesteisemmältä kuin peilistä meitä takaisin tuijottava arjen sankari. Vaikka päässämme olisi minkälaiset taikalasit tahansa, emme kuitenkaan näe toistemme tunnemaailmojen sisälle. Tai emme ainakaan ole riittävän tarkkanäköisiä.
Tilannetta ei helpota suomalainen kulttuuri, jossa olemme oppineet karsimaan julkiset tunteiden ilmaisut minimiin. Koska harvat näyttävät tunteitaan julkisesti, saatamme ymmärrettävistä syistä johtuen, alkaa uskoa muiden tunne-elämien olevan jotenkin tasaisempia ja helpompia kuin omamme.
On hyvä muistaa, että vaikka naapurimme näyttäisi kuinka aurinkoiselta tahansa, emme voi kuitenkaan ikinä tietää, minkälaista sisäistä kamppailua hän tälläkin hetkellä taistelee.
Minua on siunattu tai kirottu (vastaus riippuu päivästä) varsin vivahteikkaalla ja monipuolisella tunne-elämällä. Olen kokenut aikuiseksi kasvamiseen liittyvät kivut ja tunnemyrskyt ja etsinyt itseäni myös vähemmän rakentavilla tavoilla. Pahimmat tyrskyt ohitettuani, olen kuitenkin pyrkinyt sisäistämään, etten ole yhtä kuin tunteeni.
En ole ahdistava pelko rinnassa tai häpeä kiusallisesta sosiaalisesta tilanteesta, enkä vihlova ulkopuolisuuden kokemus. Vaikka minua tässä hetkessä ahdistaakin, niin sen ei tarvitse määrittää minua. Minä olen valoa, varjoja ja kaikkia inhimillisiä tunnetiloja näiden väliltä. Ihan kuten sinäkin.
Lopulta kysymys on irti päästämisestä ja itsensä hyväksymisestä. Heikkona hetkenä on hyvä pysähtyä, hengittää syvään ja muistaa, että tunteet ovat itse asiassa vain vieraitamme. Ne tulevat ja ne lähtevät. Vaikka pääsi sisällä juuri nyt sataisi ja myrskyäisi, niin ennemmin tai myöhemmin taivas on taas kirkas ja valo tuntuu entistä paremmalta.
