Joka vuosi ja joka joulu Suomessa on jopa kymmeniätuhansia perheitä, joissa ei ole varaa hankkia ihan tavallisia vaatteita tai muita tarvikkeita lapsille.
Joulu laittaa myös monen perheen koetukselle: mitä sanoa lapselle, kun ei ole rahaa joululahjoihin? Hope ry auttaa ihan tavallisia suomalaisia perheitä arjessa – ja myös jouluna.
“Ensin ajattelimme, että lahjoitamme lapsiperheille esimerkiksi toppavaatteita. Vasta myöhemmin ymmärsimme, että tässä on kyse myös paljon isommista asioista”, Hopen toiminnanjohtaja Eveliina Hostila kertoo. Näin lapsiperheet ovat kertoneet tunteista, joita avun saaminen on heissä herättänyt:
1. Ahdistus joulusta helpottaa
Vähävaraisten perheiden vanhempia ahdistaa epävarmuus siitä, pystyvätkö he antamaan lapsilleen lahjoja. Vuosi vuodelta joulu tuntuu tulevan aiemmin, ja tänä vuonna Hopelta on alettu kysellä joululahjoista jo lokakuun lopulla. Mitä aiemmin isät ja äidit saavat varmuuden siitä, että lapsille saadaan joululahjoja, sitä suurempi on helpotuksen tunne.
2. Huoli pärjäämisestä kevenee
“Kausivaatetusta, lapselle uimalippuja, ruoka-avustusta kauppaketjun hävikkiruokajonossa, joululahjaa sekä herkkua… Olen saanut konkreettista apua ja hyötyä sekä vertaistukea, etten ole ihan yksin. Mahdollisuus on saada apua, jos uskaltaa sitä pyytää.” – Hopen asiakas
Nälkäisiä perheitä on tänä vuonna enemmän kuin aiemmin. Erityisen vaikeaa aikaa lapsiperheille on joululoma, sillä silloin lapset eivät saa koulussa lämmintä ruokaa. Ruokaan tarvitaan tuplasti niin paljon rahaa kuin tavallisena arkena.
3. Toivo ja uskallus unelmoida heräävät
Monet vanhemmat kertovat, että Hopen kannustamana he ovat ensimmäistä kertaa uskaltaneet kysyä lapsiltaan, mitä he toivovat ja mistä he unelmoivat. Kun rahaa ei koskaan ole, lapset ja nuoretkin ymmärtävät sen eivätkä pyydä tai toivo mitään. Nuoren unelma voi olla vaikkapa se, että hän pääsisi joskus kaveriporukassa kahvilaan.
4. Usko omaan ihmisarvoon vahvistuu
“Olen arvokas ihminen, vaikka en ole taloudellisesti tuottava”, eräs äiti kertoo tunteesta, jonka avun vastaanottaminen on herättänyt. Ihmisten kohtaamisissa näkyy, miten isoista asioista on kyse. Tunteet näkyvät, vaikka kohtaamiset ovat lyhyitä – kun kaivattua apua saa, tulee itku tai nauru.
5. Halu tehdä hyvää voimistuu
“Sanat eivät riitä kertomaan kiitollisuudesta, ja siksi onkin tärkeää, että saan mennä vapaaehtoiseksi työntekijäksi silloin, kun pääsen. Huomaan sen, kuinka minunkin työtäni arvostetaan ja voin puolestani auttaa, vaikka työmarkkinoille en enää kelpaa.” – Hopen asiakas
Toivo kannattelee ihmistä. Se myös herättää halun antaa toivoa muille. Ihmiset, jotka ovat saaneet apua, haluavat antaa sitä muillekin. Kun oma kokemus on ollut niin voimakas, moni haluaa tarjota saman toiselle antamalla aikaansa toisen ihmisen hyväksi. Hyvin pienillä teoilla voi auttaa enemmän kuin osaa ajatellakaan.
