Kirjoittaja on Sanni Lehto, tutkimusmatkailija retkellä kohti terveempää, vapaampaa ja tasapainoisempaa elämää sekä itsensä rakastamista, parantamista ja uudelleenluomista.
Joskus luulemme haluavamme parantua, mutta oikeasti emme halua tai emme uskalla. Joskus valitsemme ennemmin sairauden kuin terveyden.
Ehkä pelkäämme parantua, sillä paraneminen voi tarkoittaa muun muassa täyttä vastuunottoa itsestä ja omasta elämästä. Vastuunottoa omasta onnellisuudesta. Se voi tarkoittaa äärimmäisen rehellistä peiliin katsomista, itsensä kohtaamista, kaikkinensa. Paraneminen voi tarkoittaa rakkauden vastaanottamista, rakkaudeksi tulemista. Ja se voi olla pelottavaa.
Paraneminen voi tarkoittaa uuden identiteetin omaksumista, vanhasta persoonasta luopumista. Se voi vaatia luopumista sellaisista itsen osista, jotka ovat suojelleet meitä maailmalta, kivulta, rakkaudettomuudelta, hylkäämiseltä.
Se voi vaatia luopumista suojamuureista, kuorista, naamioista. Piilopaikasta, suojakolosta, uhrikortista. Paraneminen voi tarkoittaa luopumista vanhoista taakoista ja uskomuksista. Paraneminen voi tarkoittaa oman ihmisyytensä kohtaamista, oman pienuutensa, mutta myös oman suuruutensa. Ja se, jos jokin, on pelottavaa.
Paraneminen voi tarkoittaa luovuttamista, antautumista, totaalista kontrollista irtipäästämistä, kuolemista. Se voi tarkoittaa kaikesta opitusta poisoppimista. Kaikesta siitä luopumista, minkä vaivalla oli rakentanut, huomatakseen, että se ei enää palvelekaan meitä. Paraneminen voi tarkoittaa uuden ajattelutavan, uuden asenteen uuden kielen, uuden rytmin omaksumista. Ja vanhoista tutuista turvallisista tavoista ja tottumuksista luopumista.
Se voi tarkoittaa, että sanoo muille EI, jotta itselleen voi sanoa Kyllä. Se voi tarkoittaa pettymyksen tuottamista muille ja rajojen asettamista, terveen itsekkyyden opettelua. Paraneminen voi olla opettelemista kunnioittamaan ja arvostamaan itseään.
Paraneminen voi olla hyvinkin epämukavaa. Se voi olla kivuliasta ja vaatia ponnistelua, työtä, sinnikkyyttä, luottamusta ja kärsivällisyyttä. Paraneminen voi tarkoittaa omien tunteiden kohtaamista. Paranemisprosessi voi vaatia niiden kaikkein vaikeimpien ja pelottavimpien tunteiden tuntemista, niiden kanssa olemista. Se voi tarkoittaa kyyneleitä, pelkoa, surua, vihaakin.
Paraneminen voi tarkoittaa omiin piilotetuimpiin mörköihin tutustumista, niiden kanssa ystävystymistä ja niiden vapauttamista. Se saattaa tarkoittaa pimeyteen astumista, varjotyötä, valon tuomista pimeyteen. Paraneminen on sen kaiken pimeyden katsomista myötätunnolla, armolla, lempeydellä, rakkaudella. Se on kaiken meissä olevan rakkaudellista, myötätuntoista syleilyä.
Paraneminen voi tarkoittaa ytimen äärelle pysähtymistä, ydinhaavojen kärsivällistä, sitkeää voitelua, kollektiivisen sisäisen lapsen rauhoitustalkoita, rakkauden ja turvan juurruttamisoperaatiota. Se saattaa tarkoittaa paiseen puhkaisua, suursiivousta, perusteellista uudelleenjärjestelyä tai perustusten uudelleenrakentamista. Se voi tarkoittaa sukupolvien ketjujen katkaisua, pöydän putsaamista, itsensä ja sitä kautta maailman uudelleensynnyttämistä.
Paraneminen voi tarkoittaa anteeksiantamista, vihasta ja katkeruudesta luopumista, surutyön läpikäymistä. Rauhan solmimista menneen kanssa, itsensä ja toisien kanssa, maailman kanssa. Pysyvän rauhan.
Paraneminen voi tarkoittaa, että valitsee rakkauden pelon sijaan, kerta toisensa jälkeen, vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja epämukavaa. Paraneminen voi tarkoittaa riippuvuudesta irti päästämistä. Se voi vaatia paljon tahdonvoimaa ja tahdosta luopumista.
Paraneminen ei myöskään ole lineaarista, vaan se on sipulin kuorimista. Paraneminen voi tuntua välillä kaoottiseltakin. Se voi tuntua kriisiltä tai se voi tuntua sekoamiselta. Se voi tuntua kuolemiselta. Se voi tuntua isolta urakalta, kiviseltä, juurakkoiselta, myrskyiseltä polulta. Loputtomalta suolta, jossa tarvotaan yksin.
Paraneminen voi pelottaa monia. Se voi olla kuitenkin elämämme tärkein päätös. Elämämme rohkein valinta. Se voi olla elämämme tärkein matka, matka omaan itseen, matka oman sisäisen lapsen luo, matka rakkaudellisen läsnäolon löytämiseen. Aikuistumiseen. Se voi olla matka yhteyteen, vapauteen, Rakkauteen.
Paraneminen voi johdattaa meidät Luojan eli itsemme äärelle, ykseyteen, uuteen olemisen olontilaan, jossa emme vain hengitä, vaan Elämme. Elämään, jossa emme vain selviydy, vaan kukoistamme.
Paikkaan, jossa on ääretön Rauha. Se Rauha tulee yllättämään meidät itsemmekin. Ja se Rohkeus. Se rohkeus tulee muuttamaan kaiken. Maailma muuttuu kun parannumme. Kun parannumme, muutamme maailmaa.
Joka kerta kun eheytämme itsessämme jotain, parannamme maailmaa. Oma sisäinen paranemistyömme on mittaamattoman arvokas lahja maailmalle. Parantamalla itsemme rohkaisemme myös muita samaan, toimimme esimerkkinä ja voimme jakaa toisillemme arvokkaita kokemuksiamme ja oppimaamme.
Voimaannuttuamme voimme säteillä ympäristöömme valoa, rauhaa ja rakkautta. Ja energiamme vaikuttaa kaikkeen, ihan kaikkeen, lähellä ja kaukana, ajasta ja paikasta riippumatta. Paraneminen tuo meidät takaisin Äiti Maan yhteyteen. Paraneminen tuo meidät Kotiin, Rakkauden syliin. Se saa Rakkauden ja Elinvoiman virtaamaan meissä. Se tuo meidät takaisin aitoon, rakkaudelliseen yhteyteen toisiimme. Ympäristöömme. Kaikkeen olevaiseen. Paraneminen vaatii oman voiman, sisäisten avaimiemme käyttöönottoa ja se myös johdattaa meidät oman voimamme, jumaluutemme, valtavan potentiaalimme äärelle.
Me voimme valita. Sillä meissä on se kaikki viisaus, rohkeus ja voima mitä tarvitaan tällä matkalla. Se on meissä sisässä. Meissä kaikissa on sisäänrakennettu paranemismekanismi. Se täytyy vain vaan kaivaa esiin.
Luonto hakeutuu aina tasapainoon, keho haluaa parantua, jokainen solu voi uusiutua. Kipu on kutsu rakkauteen. Me ollaan tällä tripillä yhdessä. Ja meillä kaikilla on Paranemisen Lahja.