Viime viikolla töistä kotiin tullessani sain ilokseni huomata, että vielä iltapäivällä tupaa valaisivat ikkunoista tulevat auringonsäteet. Olen aina ollut sellainen “valolla käyvä” ihminen ja pimeänä vuodenaikana voisin vetäytyä kuin karhu talviunille. Vaikka sen itse tiedostaa, että pimeään aikaan ei ole virkeimmillään, niin kuitenkin se aina jotenkin unohtuu. Huomaan, että pieni alavireisyys, väsymys ja aikaansaamattomuus vaivaa. Onneksi on työ josta pidän ja töihin on aina mukava lähteä. Työhön ne pimeän ajan energiat suurimmaksi osaksi kuluukin. Arkiset askareet tulee hoidettua kotona vähän kevyemmällä kaavalla ja pimeys onneksi onkin armollinen monessa suhteessa. Kynttilän valossa ei muuten pölyt näy läheskään yhtä pahasti kuin auringonvalossa. Tänä talvena ajattelin jo syyttää vähän tuota ikääkin että josko silläkin olisi sormensa pelissä, kun Keltaisen talon emäntää vain sohva vetää iltaisin puoleensa. Taitaa kuitenkin olla vain tekosyy, joten eipä siitä syyllistä taida saada!
Valo antaa onneksi toivoa siitä, että peli ei ole menetetty ja keski-ikäinenkin kömpii sohvalta ylös ja ryhtyy suunnittelemaan vaikka mitä. Matot rullalle, imuri esiin ja pölyhuiska heilumaan. Kauppareissulla vielä kukkakaupan kautta ja niin on taas pirteä olo! Onneksi tuo luontainen laiskuus aina voittaa eikä siivousvimma tälläkään kertaa saanut yliotetta. Valosta voi siis nauttia ilman, että pölyt on pyyhitty joka nurkasta ja ikkunat pesty. Sen suhteen näyttäisi minun kohdalla nyt katkeavan tämä sukupolvelta toiselle siirtynyt ketju.
Valon myötä nostaa päätään myös innostus sisustaa kotia. Talviset ja raskaat tekstiilit saa lähteä kaappiin ja niiden tilalle tulee keväiset ja vaaleat sävyt. Sisustuslehtiä ja -blogeja tulee selattua ahkerasti. Aina jotain vinkkejä löytyy ja jotain uutta on kiva laittaa kotiin. Tämän talven vähäinen lumi varmaan myös joudutti tätä kevätkirmausta. Piha kun on melkein lumeton, vaikkakin liukas kuin luistinrata, niin tuntuu, kuin oltaisiin jo pidemmällä keväässä. Keltaisen talon ulkovärikin on aivan eri keltainen valoisalla, kun se yhdessä auringon kanssa kilpaa loistaa.
Arkiaamuisin herääminen on myös paljon helpompaa ja välillä ihan itsekin yllättyy, kun herää ennen kellon soittoa. Vaikka työpäivä menee sisällä, niin valoenergia onneksi vaikuttaa myös työhuoneen ikkunan läpi.
Vuosi toisensa jälkeen se tuntuu aina yhtä ihanalta ja voimaannuttavalta, kun valon määrä lisääntyy. Tervetuloa kevät!
Kuvat: Emilia Perälampi
