Vuodenvaihde on monille lupausten ja päätösten aikaa. Silloin on luontevaa pohtia mistä tulemme, missä olemme nyt ja mihin haluamme seuraavaksi suunnata elämässämme. Samalla voimme tarkistaa mitä asioita kuljetamme – tietoisesti tai tiedostamatta – mukana menneisyydestämme.
Itse en tällä kertaa tehnyt yhtään varsinaista uuden vuoden lupausta. Päätin vain vähentää sokerin-, viljatuotteiden- ja lihan syöntiä. Pienetkin muutokset saavat riittää. Jos tuntuu hyvältä, niin pienennän määriä edelleen itselleni sopivasti.
Ollessani viime viikonloppuna NLP-practitioner kurssilla apuopettajana, kuulin kurssin vetäjältä Veli-Matti Toivoselta hienon kertomuksen. Seuraava tarina sopii mainiosti metaforaksi irti päästämiselle:
Ensi lauantaina tulee kuluneeksi kaksi vuotta Hiroo Onoda:n (1922-2014) kuolemasta. Hän taisteli toisessa maailmansodassa Japanin keisarillisessa armeijassa Filippiinien saarilla.
Sotilaille oli annettu määräys, että he eivät saa missään olosuhteissa antautua tai riistää itseltään henkeä. Sodan loppuvaiheessa Onoda vetäytyi vuorille kolmen muun sotilaan kanssa sillä seurauksella, että he eivät saaneet tietoa sodan päättymisestä.
Yksi miehistä antautui 1950, minkä jälkeen muut olivat entistäkin varovaisempia. Toinen kuoli etsintäpartion kanssa käydyssä laukaustenvaihdossa 1954 ja kolmas paikallisen poliisin luotiin 1972.
Alkuvuonna 1974 Onodan löysi tutkimusmatkailija Norio Suzuki. He ystävystyivät, mutta Onoda ei suostunut palaamaan siviiliin, ennen kuin saisi siihen käskyn esimiehiltään. Maaliskuussa 1974 majuri Yoshimi Taniguchi matkusti saarelle ja vapautti hänet palveluksesta henkilökohtaisesti, lähes 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen.
Viidakoista löytyneille sotilaille pidettiin Japanissa yleisesti tervetulojuhlia. Heitä kiitettiin uskollisuudesta ja palveluksistaan ja samalla heille vakuutettiin, että sota oli ohi.
Oletetaan että sinulla on jonkin pinttynyt tapa toimia. Olet ollut esim. perfektionisti. Ympärilläsi olleet ihmiset ovat odottaneet sinulta paljon. Tekemällä paljon olet myös saanut aikaan tuloksia ja itsellesi hyväksyntää. Samalla olet saattanut ajaa itsesi piippuun. Perfektionismi on palvellut hyvin tiettyihin tarpeisiin, mutta on sivutuotteena kuluttanut voimiasi. Joillekin läheisillesi perfektionismisi on voinut olla myös rasite. Vaativa tapa toimia voi syödä rentoutta ja tekemisen iloa.
Entä jos nyt kiittäisit tuota ominaisuutta, joka on auttanut sinua monissa tilanteissa? Katsoisit hyväksyvästi ja tyytyväisyydellä niitä tuloksia, joita et ehkä olisi saavuttanut ilman sitä. Sitten voit jättää sille jäähyväiset. Hyvästellä tuon ominaisuuden tai toimintatavan, joka ei enää palvele sinua. Halutessasi voit piirtää siitä kuvan ja sille kauniit kehykset. Voit viedä sen mielikuvissasi tai oikeasti sellaiseen paikkaan, esim. ullakolle tai kellariin, mistä voit aina halutessasi käydä hakemassa sen hetkeksi “lainaan”, mikäli sattuisit tarvitsemaan sitä. Lopuksi voit järjestää pienen juhlan vanhasta luopumisen ja uuteen toimintatapaan siirtymisen kunniaksi.
Uuden rutiinin aloittaminen tai vanhan lopettaminen vaatii sitoutumista ja sinnikkyyttä. Sanotaan, että kuukauden ajan toistunut päivittäinen toimintamalli muodostaa plastisissa aivoissamme sellaisia synapsien välisiä kytkentöjä, että toiminnasta tulee vaivatonta ja rutiininomaista.
“Motivaatio saa sinut liikkeelle, tottumus pitää sinut liikkeessä”
Vastaavasti, pitkään jatkuneet toimintamallit – miten ikinä tarpeellisia ne ovatkin olleet syntyvaiheissaan – istuvat meissä sitkeästi. Mitä sellaisia rutiineja sinulla on, joita olisi nyt aika kiittää palveluksista? Hienosti palvellut tottumus on voinut olla aiemmin hyvinkin tarpeellinen, mutta voi olla nyt aikansa elänyt ja korvattavissa paremmalla toimintamallilla.
Muutoksen motivoinnissa on kaksi tärkeää huomioitava asiaa: se, mistä pyrit pois, kannattaa tehdä omissa mielikuvissa mahdollisimman epämiellyttäväksi. Esim. tupakoinnista irti haluava voi laittaa lompakkoonsa kuvan tervan mustaamista keuhkoista. Jos sen näkee aina kauppaan tai kioskille mennessä, kuvan näkeminen voi helpottaa askin ostamisesta luopumisessa.
Toisaalta se, mitä kohti olet hakeutumassa, kannattaa tehdä samanaikaisesti mahdollisimman houkuttelevaksi. Esim. kunnon kohottaja voi mielikuvissaan nähdä itsensä hölkkäämässä kepein askelin, miellyttävissä puitteissa ja vaatteissa. Ulko-oven sisäpintaan (tai sohvan yläpuolelle) voi kiinnittää liikunnallisuuteen inspiroivan kuvan.
Jos nämä keinot eivät riitä, voit myös miettiä mitä, tai ketä ko. rutiini on palvellut tai palvelee. Tarvitseeko sinun selvittää välejäsi tuon tahon kanssa, jotta siihen linkittynyt tottumus voi liueta pois? Voisitko saada samaan tarpeeseen itsellesi laadukkaamman lopputuloksen muilla keinoin?
Lisäksi voit pilkkoa tavoitteesi pienempiin osiin ja välitavoitteisiin. Liian suuri haaste saattaa näännyttää heikompana hetkenä. Maraton-juoksukin edetään askel kerrallaan. Mitä enemmän iloa ja positiivisia mielleyhtymiä pystyt sijoittamaan reittisi varrelle, sitä palkitsevammaksi matka muodostuu.
Voimia alkavaan vuoteen, rohkeutta vanhentuneista tavoista irti päästämiseen, sinnikkyyttä ja sitkeyttä askel askeleelta kohti uusia tavoitteitasi!
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
