Johanna ja Juha Tanska: Talo minussa, minä talossa – Meditatiivinen sisustuskirja, Kirjapaja 2011
Kirjoittajat Johanna ja Juha Tanska ovat aviopari, joka tekee päivätyönsä pappina. Sen lisäksi he ovat osa-aikaisia luomuviljelijöitä sukutilallaan. Ensimmäinen kirja Silitä kissaa – Hengellisiä harjoituksia hengästyneille pariskunnalta ilmestyi vuonna 2010. Uusin kirja Talo minussa, minä talossa pureutuu meditatiiviseen sisustukseen.
Vaikka teosta kutsutaan “sisustuskirjaksi”, sitä se ei varsinaisesti ole – ainakaan perinteisessä mielessä. Kirjan kauniit kuvat kyllä antavat iloa, inspiraatiota ja rauhaa, mutta teksti keskittyy fiilistelemään talon eri tiloja. Fiilistelyt koostuvat kirjoittajien omista muistoista, kokemuksista, kertomuksista, kirja- ja tutkimusviitteistä, Raamatun lainauksista ja niin edelleen.
Kirja on kokonaisuutena harmoninen ja rauhallinen, melkein meditatiivinenkin – kuten se lupaa. Johdannossa sanotaan: “Tämän sisustuskirjan tarkoituksena on lähestyä asumista ja sisustamista kokonaisvaltaisesti. Tekstit ja kuvat rohkaisevat lukijaa vuoropuheluun niiden viestien kanssa, jotka kumpuavat rakennetusta ja kalustetusta ympäristöstä sekä omasta sisimmästä ja elämän syvästä perustasta.”
Tässä muutama lainaus kirjasta:
Tuoleista olohuoneessa
“Saksalainen filosofi Ernest Bloch kirjoittaa siitä, miten huoneen kalustus kertoo kalustajastaan, hänen persoonastaan ja tavoistaan. Helposti lähestyttävä, seuraa rakastava ihminen varaa huoneeseensa runsaasti istuimia. Vielä paljastavampi on huone, josta puuttuvat pehmustetut tuolit, mutta jonka seiniä peittävät monet taideteokset. Huoneen kalustus ja kalusteiden sijoittelu heijastelevat talon asukkaiden piirteitä ja käytöstä.”
Keskeneräisestä kodista
“Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui lupaavan: Jos vain saat keittiöön lattialämmityksen, tulet onnellisemmaksi. Jos laittaisit kylpyhuoneeseen suihkukopin ja tapetoisit makuuhuoneen uudestaa, olisi vihdoin ihanaa. Tai jospa muuttaisit kokonaan muualle? Sitten vasta olisi helppoa olla hyvä ihminen. Mutta kun oikein tarkkaan kuunteli, niin eihän se ollutkaan koti, joka sitä puheli. Jonkun muun oli se ääni, joka ahdisteli ja vaati. Kun oikein tarkkaan kuunteli, niin koti sanoi: Opettele taas unelmoimaan. Älä vaadi vaan haaveile. Odota ja tee työtä. Sinä et tule valmiiksi, ja niin on hyvä. Minä en tule valmiiksi, ja niin sen kuuluu ollakin.”
Muuttamisesta
“Luopua tavaroistaan on kuin luopua muistoistaan, osasta elämäänsä. Lähteä eteenpäin on kuin unohtaa, muuttaa on kuin aloittaa alusta. Uusi koti johtaa aivan uuteen elämänvaiheeseen. Me muutamme omaan kotiin, muutamme yhteen ja erilleen, annamme lasten muuttaa omaan kotiin. Saamme pitää ja annamme pois, omistamme ja luovutamme, lainaa ja lahjaa kaikki.”
