Kaupallisessa yhteistyössä lääkäriasema Recuror. Kirjoittaja Joel Holmén on psykiatrian erikoislääkäri.
Autismikirjon lisääntynyt julkinen huomio on tuonut avun piiriin monia sellaisia, jotka ovat vuosia olleet ongelmiensa kanssa yksin. Moni autismikirjoa itsellään epäilevä saa nyt avun ongelmiinsa riippumatta siitä, ovatko he lopulta autismikirjolla.
Tunne avun tarpeesta tulee ottaa vakavasti – oli kyseessä epäily autismikirjosta tai jokin muu syy
Kirjoitin kesällä autismikirjosta otsikolla “Toistuvan uupumuksen taustalla voi olla autismikirjo – naisten autismi selvästi alitunnistettu”. Tästä seurasi paljon kyselyjä autismikirjoon liittyen. Kiitos niistä. Joidenkin kanssa olemmekin edenneet konkreettisempiin kysymyksiin.
Autismikirjo on yleisesti ottaen moninkertaisen julkisen huomion kohteena kuin vielä vuosi tai kaksi sitten. Amerikan psykiatriyhdistyksen viime kevään kongressissa autismikirjoon liittyvä luentokokonaisuus keräsi kiinnostuneita enemmän kuin saliin mahtui. USA:ssa nouseva kiinnostuksen trendi on yleensä ennustanut suomalaisen keskustelun kehityssuuntaa tarkasti.
Moni yhteydenottaja kertoi epäilevänsä itseään autismikirjolle, mutta ei ollut varma onko perusteltua selvittää asiaa pidemmälle. Epävarmuus liittyi “muotidiagnoosi” – heittoihin, kuten “kaikkihan nyt epäilevät itseään autismikirjolle”. Huolet olivat samansuuntaisia, joita olemme kuulleet joidenkin vuosien ajan ADHD:n yhteydessä.
Olen urallani tavannut vain mielenterveyteensä vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Apua jaksamiseen ei haeta kepein perustein. Otan siis myös autismikirjoa epäilevän henkilön huolen täydellä vakavuudella, enkä vähättele heidän kokemuksiaan. Kansalaisten laajempi tietoisuus autismikirjoon liittyvistä asioista on mielestäni vain hyvä asia.
Jos tietoisuus autismikirjosta aktivoi uupuneen ihmisen hakemaan apua, on se hyvä asia, riippumatta siitä, onko henkilö autismikirjolla vai ei.
Moni jää vuosiksi yksin epäröimään apuun hakeutumista – juuri he ovat nyt aktivoituneet lisääntyneen julkisen huomion myötä
Vastaanotolla tapaan jatkuvasti henkilöitä, jotka ovat jo vuosia miettineet yhdistävää syytä elämässään toistuville ongelmille, kuten jatkuvalle uupumukselle. Usein nämä henkilöt ovat jääneet asian kanssa yksin, eivätkä ole rohjenneet selvittää asiaa tarkemmin ja kuitanneet tilanteensa esimerkiksi joukolla itsesyytöksiä. Autismikirjon laajentunut julkinen huomio onkin ilahduttavasti rohkaissut ja aktivoinut monia aiemmin yksin jääneitä henkilöitä avun piiriin. Julkinen huomio on siis tuonut monelle toivon paremmasta.
Ei ole mitenkään poikkeavaa, että ihminen tunnistaa itsessään autismikirjon piirteitä ja ominaisuuksia. On silti hyvä huomioida, että myös moni muu tekijä voi aiheuttaa samantyyppisiä sosiaalisia ongelmia. Esimerkiksi silmiin katsomisen vaikeus yhdistetään monesti autismikirjoon, mutta yhtälailla ajatuksissaan harhaileva ADD-henkilö voi olla vaikeasti katsekontaktilla tavoitettavissa. Toisaalta, jos persoonallisuudessa on estyneisyyden piirteitä, voidaan herkästi kuormittua sosiaalisista tilanteista ja hakeutua uupuneena omaan rauhaan.
Epäily autismikirjosta voidaan selvittää erotusdiagnostiikan keinoin
Erotusdiagnostiikka on keskeinen osa lääketiedettä. Toisin sanoen, se ei kuulu potilaan tehtäviin, vaan lääkärille hakeudutaan, kun tarvitaan apua elämään vaikuttavaan ongelmaan. Asia on aivan kuten fyysisten vaivojen puolella – voit epäillä toistuvan vatsavaivan syyksi sappikiviä, vaikka lääkärille olisi heti selvää, ettei siitä ole kyse. Lääkärin apu ei kuitenkaan ole tieto siitä, ettei kipusi ole peräisin sappikivistä, vaan se, että vatsakipuun paikannetaan sen todellinen aiheuttaja ja asianmukaiset hoidot aloitetaan.
Myöskään autismikirjon epäilyn tapauksessa apu ei voi jäädä siihen, että lääkäri toteaa, ettei henkilö ole autismikirjolla. Silloin etsimme oireiden syyt kokonaisvaltaisesti ja ratkaisemme niitä. Minullekin on tullut paljon potilaita, jotka ovat epäilleet itsellään autismikirjon häiriötä, mutta joiden osalta olemmekin löytäneet jonkin muun syyn ongelmien taustalla autismikirjon sijasta. Tätä muuta syytä hoitamalla henkilö on saanut hyvän avun, sekä tärkeää itseymmärrystä.
Yhtä kaikki, mikäli lisääntynyt tietoisuus autismikirjon häiriöstä ei olisi toiminut aktivoivana virikkeenä, olisi moni heistä ongelmansa kanssa edelleen yksin. Jos tietoisuus aktivoi uupuneen ihmisen hakemaan apua, on se hyvä asia, riippumatta siitä, onko autismikirjon epäilyllä totuusperää.
Apu ei voi jäädä siihen, että lääkäri toteaa, ettei henkilö ole autismikirjolla. Silloin etsimme oireiden syyt kokonaisvaltaisesti ja ratkaisemme niitä.
Autismikirjo on synnynnäinen piirre, joka kulkee läpi elämän
Psykiatriassa, kuten lääketieteessä yleensä, on syytä pitää mielessä, että oire voi olla monen selittävän tekijän summa. Aivan erityisesti mielenterveydessä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ilmenevä oire voi olla sekoitus neurokirjosta, persoonallisuudesta, traumoista, ajankohtaisesta kuormituksesta ja taipumuksesta kuormittumiseen.
Autismikirjo, kuten muutkin neurokirjon ilmiöt ovat synnynnäisiä ja elinikäisiä ilmiöitä. Autismikirjolla olevalle henkilölle tyypillinen käytös ei siis tule ja mene, vaan ne kulkevat mukana läpi elämän. Arvio elinikäisyydestä on ilmeisin keino eron tekoon autismikirjon ja jonkin muun käytöstä selittävän tekijän välillä.
Samalla autismikirjo voi syvemmällä ja järjestelmällisemmällä menneisyyden analyysillä paljastua selittäväksi taustatekijäksi moniin sosiaalisiin hankaluuksiin elämän polulla. Se on voinut olla kitkan lähde niin ihmissuhteissa, opinnoissa, kuin työelämässäkin.
Älä jätä hakeutumatta apuun, koska et ole varma onko epäilysi autismikirjolla olosta perusteltu. Jos koet, että sosiaalisessa elämässäsi on toistuvia haasteita tai uuvut toistuvasti, hae apua. Ammattilaisen kanssa ongelmaan löytyy kyllä syy.
Recurorilla kukaan ei lähde tutkimusjaksolta epätietoisena – syy ongelmiin löydetään, oli autismikirjon epäilyssä perää, tai ei
Työskennellessäni yliopistosairaalan neuropsykiatrisella poliklinikalla autismikirjon tutkimukset alkoivat aina henkilön kattavalla kuulemisella. Näin ongelman ydin ja laajuus voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Erilaiset mittarit ja vakiomuotoiset haastattelut ovat tärkeitä täydentäviä työkaluja, mutta kokonaisuuden hahmottamisen ohi ei voi oikaista vähääkään. Me noudatamme Recurorilla yliopistosairaaloiden käytäntöjä. Pyrimme myös aina ottamaan omaiset ja muut läheiset mukaan keskusteluun, jos se vain on mahdollista.
Lähtökohta on, ettei kukaan lähde tutkimusjakson päätteeksi vastaanotolta epätietoisuudessa ongelmiensa juurisyystä – oli kyse autismikirjon häiriöstä tai jostain muusta.
Älä siis jätä hakeutumatta apuun, koska et ole varma onko epäilysi autismikirjolla olosta perusteltu. Jos koet, että sosiaalisessa elämässäsi on toistuvia haasteita tai uuvut toistuvasti, hae apua. Ammattilaisen kanssa ongelmaan löytyy kyllä syy. Autismikirjolta tai muualta.
