Tämän ajan luksusta ei ole menestys, jatkuva tekeminen, kehittyminen ja kaikki, mitä saamme haalittua itsellemme kaikella tapaa. Tämän ajan luksusta on aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, ei edes metatyötä, eikä kokea edes syyllisyyttä siitä, että on vain jouten. Nautinnollinen vastuuvapaa ja tekemätön aika ei saavu meille itsestään. Vaan merkityksellistä on se, kuinka paljon annamme itsellemme siihen lupaa.
En ehdi vain olla
Terapeuttina kuuntelen tämän päivän tapahtuma- ja kuormitusrikasta elämää kauhulla. Hengästyttää se, kuinka täynnä on ihmisten elämä ja se, kuinka kierroksilla hermostomme onkaan. Lukuisten asiakkaiden kanssa harjoittelemme hengittämään, pysähtymään läsnäoloon ja nauttimaan siitä, että voi antaa itselleen ilman syyllisyyttä luvan joutilaisuuteen. Lähes poikkeuksetta ihmiset kyllä tietävät, että se aika, kun ei vastaa mistään eikä tee mitään, olisi erityisen tärkeää. Elämänrytmimme on vain opettanut, ettei se mahdollistu kaiken keskellä.
Miten antaa luvan itselle vain olla, kun tietää, että olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tehdä?
Nautinnollinen pysähtyminen on parasta kapinaa
Kun hermostomme kiertyy korkkiruuville, stressaantunut kiire ohjaa olemista ja elämästä alkaa katoamaan värit ja tunteet, pitäisi tutkan huutaa jo voimakkaasti punaista. Usein meitä pysäyttävät keholliset tuntemukset, sairaudet ja kivut, jotka vihdoin tulevat viestimään, että nyt riittää. Tehokkuutta arvostava kulttuuri ei meinaa antaa nautinnolle lupaa, joten on oltava sitkeästi kapinallinen.
Mitä jos aina, kun kiristää, olisi seuraavana luvassa lököttelyä, oleilua ja ihmettelyä? Mitä jos aina, kun keho kertoo, etteivät asiat ole hyvin, putoaisivatkin hanskat saman tien kädestä ja kaatuisimme sijoillemme kuuntelemaan viestiä? Mitä jos nautinnollinen tekemättömyys olisikin elämän tärkein prioriteetti, ja soisimme sitä itsellemme?
Luopuminen auttaa vapauttamaan tilaa
Onko oikeasti ja aidosti pakko katsoa kaikki, mitä sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut tuuttaavat meille? Onko oikeasti pakko tehdä kaikessa 110 %, kun tutkitusti 80 % on jo riittävää? Onko oikeasti kaikessa kohtaa elämää kehityttävä jokaisella saralla elämässään? Onko oikeasti tärkeintä se, mitä saa tekemällä aikaan, ja kuka sitä tulee arvostamaan, kun kuukahdat kuorman alle?
Jos kirjaisit kaiken, mitä teet elämässäsi eteesi paperille, mihin kaikkeen voisit vetää raksin yli sen vaikuttamatta lopulta mihinkään?
Vastuuvapaus on nautinnollista luvan antamista itselle
Kukaan toinen ei anna sinulle lupaa vain olla. Sinä itse tarjoilet tuon luksuksen itsellesi ja kapinoit sillä loputonta hässäkkää vastaan. Kun olet tekemättä mitään, teet tärkeintä tekemistä ja olemista, ja hermostosi kiittää rauhoittumalla. Kun keskityt siihen, mikä tapahtuu vain luonnostaan, kuten hengittämiseen ja kehosi viestien kuunteluun, olet itsessäsi ja rauhoitut. Kun sinulla on mahdollisuus rauhoittua, aukeavat portit nautinnollisuudelle.
