Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Nemon kanssa.
Kirjoittaja on maalaiselämää rakastava taiteilija ja graafinen suunnittelija Mari Kurkiniitty. Kirjassaan Kamalan ihana elämä maalla (Nemo, 2022) hän kertoo ihanan lämpimän, huumorilla höystetyn tarinansa unelman toteuttamisesta, elämän romahtamisesta ja ilon löytämisestä uudelleen. Tekstin lainaukset ovat kirjasta.
Olen lapsesta lähtien unelmoinut elämästä maalla eläinten ympäröimänä. Piirsin hevostilan unelmakarttaan jo alle parikymppisenä, jolloin se oli vielä kaukainen haave. Kuinka ollakaan, tämä kaupunkilaistyttö löysi itsensä elämänkumppaninsa kanssa ränsistyneeltä maatilalta 20 vuotta myöhemmin.
Tila on kuin sadusta ja unelmieni täyttymys. Siinä on vuonna 1912 rakennettu hirsirunkoinen ja lautaverhoiltu sadankuudenkymmenen neliön päärakennus, joka on varustettu ihanalla lasikuistilla ja rakentamattomalla yläkerralla. Ulkona on uljas vanha kuusiaita, jonka oksien alle muodostuvaan juhlasaliin kutsuisin ystäväni juhlimaan; vanhan tuulimyllyn sammaloitunut kivijalka, jonka päälle näin rakentavani huvimajan. Lisäksi on tavallista koristeellisempi vuonna 1923 hiekkatiilistä rakennettu navetta. Sinne saisin saneerattua mitä ihanimman hevostallin ja tuotua oman hevoseni kotiin asumaan.
Alkoi useamman vuoden (jälkikäteen ajatellen mieletön) urakka. Laitoimme kaiken vapaa-aikamme, rahamme ja ajatuksemme tilan henkiin herättämiseen. Kommellus seurasi toistaan.
Saan toisen putkimiehen tekemään kolmetoista putkiliitosta, ja jätän hänet töiden pariin lähtien hoitamaan asioita. Kun tulen illalla kotiin, odottaa yllätys. Vettä suihkuaa iloisessa kaaressa kahdeksasta liitoksesta.
Eräänä päivänä, kun alakerran paneelikatot on juuri viimeistelty, tulen talolle ja näen kattopaneelien roikkuvan katosta kuin elokuvassa. Samainen putkimies oli sattunut kompastumaan yläkerrassa, ja hän oli tullut välikaton läpi. Onneksi hän oli kuitenkin saanut välikaton hirsirungosta otteen, eikä hän jäänyt pilaamaan talomme hyvää henkeä ja loppuiäksi kummittelemaan nurkkiimme.
Kun värit ja unelmat katosivat
Sitten tuli päivä, jolloin löysin itseni istumasta sohvalta kyynelten virratessa pitkin poskiani, katseen tuijottaessa tyhjyyteen. Kävin läpi avioeroani. Ympäröivä elämä ja ulkoiset asiat menettivät merkityksensä. Elin vain pääni sisällä.
Alan ymmärtää laulujen sanoja ihan eri ulottuvuudessa kuin aikaisemmin. Ne todella menevät ihon alle. Elämäni oli sujunut ehkä liiankin hyvin, koska laulujen sanat ovat aikaisemmin jääneet minulle etäisiksi. En ole ymmärtänyt, miten ne kuvaavat aitoja fyysisiä tunteita, joita voi kokea. Nyt olen oppinut ymmärtämään lyriikoiden kieltä.
En arvannut, että voisin vajota sellaiseen pimeyteen. Tunteet, kyky aistia, valo ja värit katosivat elämästäni.
En tiennyt, olisiko minun mahdollista jäädä asumaan tilalle. Menetin unelmoimisen taitoni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni en nähnyt tulevaisuuteen tai haaveillut mistään.
Pari vuotta meni mustassa. Vähitellen tunsin voivani hengittää vapaammin luonnossa.
Syksyn tullen kävelen ihanan kosteassa metsässä, uppoan askel askeleelta sammaleen turvalliseen syleilyyn. Eteeni avautuu näky, jossa hohtaa auringon kultaama kantarellimatto. Riemu alkaa kuplia sisälläni.
Minä tunnen iloa. Tajuan saaneeni tunteeni takaisin.
Olen oppinut, että vaikka elämältä putoaisi pohja ja kaikki pimenisi, tulee taas päivä, jolloin näen ensimmäisen toivoa tuovan valonpilkahduksen, kun ympäröivä maailma alkaa pikkuhiljaa muuttua mustasta harmaaksi. Pimeyttä seuraa päivä, johon valo antaa väriä, ja mustat hetket jäävät pelkiksi pilkahteleviksi pisteiksi.
Pienistä saavutuksista nauttimisen tärkeys
Nyt elämäni maalla on tehty onnen kyyneleistä, onnistumisen elämyksistä, jäänhuurteisista aamuista, mansikanmakuisista kriikunoista, pöllöistä, ilveksestä, pienistä keltaisista linnuista, koristeomenapuun vaaleanpunaisista kukista, hevoskastanjoista, raparpereista, vanhanajan kukista joita nousee yllättävistä paikoista, puron solinasta, pakkasen paukkeesta, omalta pihalta noudetusta joulukuusesta, jäälyhdyistä, vanhoista ikkunoista joista tuleva valo leikkii seinillä, piilopaikoista metsän siimeksessä, kuutamon heijastamista varjoista hangilla, tähtitaivaasta ja kodista joka rakentuu perheenjäsentensä näköiseksi, naurusta, ilosta ja lopulta rakkaudesta.
Kun lähdet toteuttamaan suurta unelmaasi, kannattaa nauttia pienistä saavutuksista. Jos osaat nauttia matkastasi, olet jo saanut elää unelmaasi, vaikka se karkaisi välillä kauemmaksi. Jos odotat elämässä ”sitten kuin kaikki on valmista” -hetkeä, saattavat mustikat jäävät keräämättä, ihana piirakka tekemättä ja ilo sen nauttimisesta ystävien kanssa kokematta.
Ihastuttava, lämmin ja hersyvä tarina unelman toteuttamisesta 1900-luvun alussa rakennetulla maatilalla, unelman romahtamisesta ja uudesta alusta on saatavilla Suomalainen.comissa.
