Erityisherkkä tuntee vahvasti. Joten kun tunne on epämukava, hän todella tuntee sen.
Harkittu, mutta epäonnistunut hankinta
Ostin uudet, kauniin kesäiset pikkarit. En ole mikään noviisi, joten ostan vain kahta merkkiä, jotka taatusti sopivat.
Näin tein jälleen kerran. Lähdin viettämään vapaapäivääni kepein mielin. Kunnes heti autosta noustuani huomasin, että uudet pikkarit kiipeävät pyllyvakoon. Mitä ihmettä? Nehän ovat aivan samaa mallia ja kokoa kuin ennenkin. Nyin niitä pari kertaa sopivampaan asentoon – tavalla, jonka uskottelin itselleni olevan huomaamaton.
Se ei auttanut. Housut kiipesivät jatkuvasti ylöspäin ja tuntuivat suorastaan vaativan huomiotani. Tunsin joka hetki jotain epämukavaa, jotain ylimääräistä. Mutta onneksi pikkarit eivät sentään olleet aivan käsittämättömän epämukavat. Tiedän tämän siksi, että tein joskus typeriä kokeiluita ostaa ”jotain ihan erilaista”.
Pikkarit ja zen
Lähdin miettimään, voisinko ottaa epämukavuuden kokemuksen zen-harjoituksena?
Annoin pikkareiden asettua ärsyttävään, epämukavaan puolivälissä pyllyä -asentoon ja kävelin eteenpäin asiaa tunnustellen. Kyllä, tunnen nuo rasittavat pikkarit aivan joka sekunti. Kyllä, tunne on ärsyttävä ja toivoisin, että se menisi pois. Ja ei, tunne ei ole niin voimakas, että se pilaisi päiväni.
Päätin unohtaa koko asian parhaani mukaan. ”Ei voi mitään.” ajattelin. En yrittänyt miettiä, että maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, joten en saisi murehtia tätä (tunteiden yliajaminen) enkä yrittänyt unohtaa tuntemuksiani katsellen kauniita maisemia (tunteiden sivuuttaminen).
Hyväksyin sen, mitä on, tällä kertaa niinkin höpsön ja pienen asian kuin miedon fyysisen epämukavuuden.
Onnistuin yllättävän hyvin. Minulla oli hyvää seuraa, päivä oli lämmin ja mukava. Siksi yleisvireeni oli hyvä ja positiivinen. Onneksi tämä ei tapahtunut sateisena, kylmänä päivänä kiireiden keskellä. Silloin se olisi ollut oivallinen ”vettä myllyyn” -lisä negatiiviseen ajatteluun, jota on joskus yllättävän vaikea lopettaa.
Siedätyshoito epämukavuuteen
Olen äiti, ja olen siksi joutunut venyttämään mukavuuden ja fyysisyyden rajoja todella voimakkaasti. Jos en olisi, luulen että tämäkin pieni asia olisi häirinnyt minua paljon enemmän. Olen ollut eräänlaisessa siedätyshoidossa jo vuosia. Olen monta kertaa luullut, etten jaksa, pysty tai uskalla, mutta olenpa kuitenkin pystynyt, jaksanut ja uskaltanut.
Äitiys on voimakas siedätyshoito niin erityisherkille kuin kenelle tahansa muullekin, muttei lainkaan ainoa. Empaattinen erityisherkkä saattaa hakeutua töihin, joissa hän kuuntelee ja auttaa – ja hakee sekä vetää samalla omia rajojaan. Fyysisesti raskas harrastus saattaa auttaa siedättymään vaikkapa ympäristön metelille.
Kaikkeen epämukavaan ei tietysti kannata tottua, mutta ainakin itselleni tietynlaisesta siedätyksestä on ollut paljon hyötyä ja helpotusta. Elämä soljuu mukavammin, kun pienet asiat, äänet ja epämukavuudet eivät tunnu aivan niin voimakkaasti.
Tosin kukapa tietää, mikä osa rentoutumisestani johtuu siedätyksestä, mikä taas iän tuomasta luontaisesta kyvystä hyväksyä ja rauhoittua?
Mitran supersuositut kirjat Seksi ja läsnäolo sekä Sisäisen rauhan käsikirja tästä!
