”Kuolenko minä?” – Ja 23 muuta asiaa jotka kävin läpi, kun sain lääkäriltä huonoja uutisia

Mitra Vasara

”Munasarjastasi löytyi kysta. Ja toisesta vielä suurempi kysta, jossa on väreilyä, ja se on riski. Tehdään heti verikokeita, ja laitan lähetteen eteenpäin. Luultavasti edessä on tähystysleikkaus. Älä murehdi, nyt sinä olet täällä ja asia hoidetaan.” kertoi ihana gynekologini – täysin yllättäen.

Väreilyä? Riski?

…Tähystysleikkaus?

Kuolenko minä?

Nämä tunteet ja asiat ehdin käydä läpi 24 h sisällä huolestuttavista uutisista

Hämmennys. Mitä ihmettä juuri tapahtui?

Pelko. Kuolenko minä? Kysyin heti tietysti, näyttääkö kasvain syövältä. Ei kuulemma näyttänyt, koska sen reunat ovat tasaiset. Mutta väreily on riski, kysta voi vuotaa verta sisäänsä ja jotain ja sitten vielä jotain… Eli mitään ei vielä tiedetty.

Masennus. ”Ehkä olen edelleen niin traumoissani kiinni, että universumi haluaa hoitaa minut pois sotkemasta perheeni elämää. Äksyilen turhasta ja olen turhaan huonolla tuulella. Tämä on sitten opetus minulle – häivy, kun et kerran opi olemaan ihmisiksi. Elämä on myös joskus todella hankalaa, ehkä on jopa helpotus päästä täältä pois.” ajattelin muutaman kerran.

Armo. ”Tiedän, ettei universumissa ole ketään, joka laskee virheitäni ja rankaisee minua niistä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä minunkaan tarvitse olla.”

Tyyneys. Elän nyt vain tässä hetkessä. Oikeasti. En voi tietää tulevasta, mutta voin pysähtyä tähän hetkeen, jossa joka tapauksessa oikeasti olen!

Haikeus. Soitan miehelleni ja pyydän täntä hakemaan minut pois laboratoriosta. Menemme syömään tuttuun, rauhalliseen nepalilaiseen ravintolaan. Joka kerta pyydämme annoksemme ilman raita-jogurttia, ja jännitämme aina, mitä sillä kertaa tapahtuu. Istun mieheni viereen ja katselen, miten rauhallinen lumisade laskeutuu hiljalleen maahan, kuin sadussa. Tällä kertaa mieheni saa raitaa, minä en.

Epäusko. Minulle ei koskaan tapahdu mitään tällaista. En syö mitään lääkkeitä, en ole yleensä koskaan kipeänä.

Pettymys. Rasitun edelleen ihan samalla tavalla, kun lapset kiukuttelevat.

Kiitollisuus. Nautin todella syvällisesti siitä, miten kaunis lumisade onkaan. Miten ihanalta tuntuukaan halata miestäni. Miten ihanaa on olla minä.

Lapsellisuus. Mietin, että postaan facebookiin nyyhkytarinan siitä, että olen kipeä. Toivon että ihmiset, jotka ovat jättäneet ystävyytemme minun yhteydenottojeni varaan, näkevät sen ja nolostuvat.

Häpeä. Nolostun edellistä, kovin lapsellista ajatustani.

Hilpeys. Halaa minua vielä kun voit, sanon miehelleni vitsaillen. Tilanne on liian hämmentävä ymmärrettäväksi, joten käännän sen vitsiksi.

Rasittuneisuus. Ruoanlaitto ja vaatteiden viikkaaminen väsyttää. Haluaisin aikaa sulatella.

Ilo. Lunta sataa illalla edelleen kuin saduissa. Kotimme on kaunis. Mieheni halaa minua. Lapset nauravat. Kehoni tuntuu hyvältä. Elämä on ihanaa.

Epätoivo. Itkettää hallitsemattomasti. En saa kiinni edes ajatuksista. On vaan paha olla.

Suru. En halua kuolla. Haluan kokea enemmän elämää. Itken paljon ja usein.

Tavallisuus. Kaikki menee kuten ennenkin. Täytän tiskikonetta ja juttelen päivän asioista.

Optimistisuus. Miellän ylimääräisen kasvuston ”varjoni ruumiillistumaksi”. On upeaa, että se tuli esiin ja asia voidaan hoitaa, taitavien lääkäreiden avulla.

Huoli. Vatsaan vihloo välillä. Onko se huono merkki?

Kiitollisuus. Koen suurta lämpöä jokaisesta sydämenkuvasta ja ystävällisestä sanasta, joita ystäväni minulle lähettävät ja lausuvat.

Vapaus. Minun ei tarvitse kertoa kaikille. Voin tehdä asiat omalla tavallani – ihan oikeasti. Kerron niille, joille haluan, sillä tavalla kuin haluan.

Leikkisyys. Sanon miehelleni illalla, että haluan vaatekomeron nykyisen lipaston sijaan. Jos selviän hengissä, haluan vaatekomeron! Mieheni suostuu.

Merkityksettömyys. Elämä on raskasta, ehkä on parempi kuolla kuin taaplata aina samojen ongelmien keskellä.

Merkityksellisyys. Miten kaunis onkaan yhteys, joka syntyy kun kaksi toisilleen rakasta ihmistä suutelee. Miten suloista onkaan halata lastaan ja koskettaa kasvoillaan hänen pehmeää päätään.

Kuinkas sitten kävikään?

Lääkäri oli luvanut laittaa verikokeiden tuloksista minulle tekstiviestin. Hän kuitenkin soitti illalla klo 18. Veriarvot olivat kuitenkin kunnossa, ihana lääkärini vain halusi soittaa henkilökohtaisesti. Naisten polilla todettiin, että kaikki on hyvin. Leikkausta ei tarvita. Olin enemmän kuin ihmeissäni. Ja olen edelleen!

P.S. Muistakaa käydä gynekologilla! <3


Saat Mitran ihanat kirjat Seksi ja läsnäolo sekä Sisäisen rauhan käsikirja pakettitarjouksella tästä.

Sinä ihana ❤ Tasan 2 kuukautta jouluaattoon.  Saat ilmaisen toimituksen  (arvo 5,90€) verkkopuodin ostoksesta kun lisäät ostoskoriin  Lempeiden sanojen joulukalenterin . Etu aktivoituu koodilla JOULU24 ja on voimassa Hidasta elämää -puodissa sunnuntai-iltaan klo 23 saakka.
Lempeiden sanojen joulukalenteri!
close-image
Supertarjous ❤ Unelmakarttakirja -verkkokurssi nyt -50% alennuksella vain 19,75€.
Synttäriviikon tarjous  on voimassa  sunnuntai-iltaan klo 23.59 saakka.
Lue lisää
close-image
Tarjous -35% ❤ Eevi Vuoriston verkkokurssi tunnelukoista nyt 44,90€ (norm. 69€) - Voimassa maanantai-iltaan klo 23.59 saakka.
Lue lisää
close-image