Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Hanna Rajalin työskentelee vanhemmuuden tuen asiantuntijana Lasten ja nuorten keskuksessa. Hannalle tärkeää on löytää uusia paikkoja, yhteisöjä ja keinoja, joissa ihminen tulee kohdatuksi ihmisenä.
Huomaan miettiväni, miten minä aikuisena olen aina vain hämmästyttävän kriittinen itseäni kohtaan. Syksyn koittaessa lähes ahmin erilaisia vinkkejä miten saisin ylimääräisen renkulan pois vatsan seudulta, miten ihoni kirkastuisi kesän jälkeen ja hiukset näyttäisivät huolettoman runsailta.
Vinkkejä ja keinoja näihin ja lukemattomiin muihin “vaivoihini” todella pursuaa mediakuplassani. Kun olin nuori aikuinen, tilanne oli ehkä vielä huolestuttavampi. Lehdessä saattoi jopa lukea: “Pukeutuu se pullerokin” tai “Elämä lihavana ja onnellisena aviovaimona”. Silloin ei tosin ollut Instagramin eikä TikTokin maailmaa, joiden seuraaminen vaatii todella hyvää itseluottamusta ja jatkuvaa muistamista siitä, että kauneimmat kuvat ja videot eivät kerro oikeasta elämästä.
Lapset ottavat mallia meistä – ja kaikesta, mitä he näkevät ympärillään
Meidän tehtävämme on kasvattaa uusi sukupolvi meitä paremmaksi. Tehtävämme on opettaa, miten omasta ja muiden ulkonäöstä puhutaan. Pienetkin vivahteet ja sävyt tarttuvat tarkkaavaisen kuulijan korviin. Aivan taatusti oma vinkkien ja ihanteideni tavoittelu välittyy minusta, vaikka kuinka yritän olla kehopositiivinen ja pitää mölyt mahassani. (Joka minusta on aivan liian pömppö.)
Edelleen on tiukassa erilaisia käsityksiä eri sukupuoliin liittyen. Yhä voidaan ajatella, että tyttöjen pitäisi olla pieniä ja hentoja, poikien isoja ja vahvoja. Muistan miten omassa lapsuudessani terveystarkastusten jälkeen luokassa vertailtiin painoja ja pituuksia – ja näin kuulen edelleen tapahtuvan. Nykymaailmassa keholla ei pitäisi olla mitään merkitystä elämässä pärjäämisen ja menestyksen kannalta. Mitä vanhemmaksi lapsemme kasvavat, sitä enemmän he tulevat altistumaan median, yhteiskunnan ja muiden ihmisten mielipiteille.
Omat lapseni ovat poikia, ja moni kuvittelee etteivät ulkonäköpaineet ja kehopositiivinen ajattelu koske juurikaan poikia, mutta he ovat väärässä. Myös poikien paineet ovat sydäntä raastavaa kuultavaa. Mikään ei toisinaan riitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä 2021 käy ilmi että tyttöjen ylipaino on vähentynyt ja poikien kääntynyt kasvuun (16%). Runsas kolmannes 8.–9.-luokkalaisista ei koe painoaan sopivaksi.
Miten kasvatan lapseni näkemään itsensä kauniina ja komeana?
Miten kasvatan lapseni näkemään itsensä kauniina ja komeana välittämättä siitä, minkä kokoisia tai näköisiä he ovat? Miten kasvatan heidät varustettuna sellaisella itsetunnolla, etteivät kurjat kommentit saa omakuvaa hajoamaan lattialle?
Itsetuntoon vaikuttaa tosi paljon se, voiko ihminen havaita itsessään ominaisuuksia, jotka miellyttävät omaa itseä. Keskeistä on, että pystyy ajattelemaan hyväksyvästi ja lempeästi itsestään. Se lisää resilienssiä ja suojaa psyykkiseltä oireilulta.
Meidän tehtävämme on auttaa lapsia ja nuoria hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään terveellä tavalla. Esimerkin voima on valtava, miten vanhempana ja aikuisena suhtaudun itseeni.
Tässä neljä vinkkiä siihen, miten käsitellä aihetta kotona:
1. Ihailkaa lapsen kanssa omaa kehoa
Pienen kanssa voi vaikka jutella söpöille varpaille. Nuoren kanssa voi yhdessä etsiä omasta mielestä hyviä ja kauniita kohtia ja vaikka ottaa valokuvia, joissa kohde saa itse päättää paikan, vaatteet, valon ja kaikki, niin että kuvasta tulee oman näköinen. Omaa kehoa ei saa ostettua kaupasta. Se on juuri sellaisenaan arvokas ja siitä tulee pitää myös huolta.
2. Käykää yleisissä saunoissa ja uimahalleissa
Luo itse hyväksyvää ilmapiiriä kaikkea kohtaan.
3. Mieti omaa asennetta itseesi
Älä leikittele sellaisilla kuureilla ja remonteilla, joilla pyrit tekemään itsestäsi paremman ihmisen. Katkaise negatiivinen historia. Minä olen kaunis, sinä olet kaunis. Olemme juuri tällaisena arvokkaita ja rakastettavia.
4. Anna paljon positiivista palautetta!
Muista, että positiivista palautetta pitää olla noin kymmenkertainen määrä verrattuna negatiiviseen, jotta se menee selkärankaan itsetuntoa tukemaan.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä teksteistä:
Tunnolliset äidit uupuvat ja silti kokevat syyllisyyttä – Kun syyllisyys iskee, kokeile näitä
Yleinen kasvatuskeino sai meidät piilottamaan todelliset tunteemme – Näin voit opettaa lapselle (ja itsellesi), että kaikki tunteet ovat hyviä
Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut. kirkko.
