Kirjoittaja Anup Takarautio asuu 25 vuotta Alankomaissa, asuen viimeiset 3 vuotta myös Suomessa. Anup luennoi Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä 10.10.2015.
On olemassa monenlaista muuttamista. Joka vuosi koululaiset siirtyvät seuraavalle luokalle, kaupunkeihin muuttaa jatkuvasti enemmän ihmisiä ja vastavuoroisesti urbaaniin elämään kyllästyneet muuttavat maalle. Pakolaisia muuttaa suurin määrin sotien runtelemilta alueilta Euroopan turvaan. Koskaan aikaisemmin historiassamme emme ole voineet siirtyä yhtä vaivattomasti mantereelta toiselle kuin nyt. Astu lentokoneeseen ja muutamassa tunnissa olet täysin toisessa kulttuurissa. Matkustaminen avartaa mieltä virkistäen arkipäivää.
Muuttaminen toiseen kulttuuriin
Toiseen maahan muuttaminen on iso askel, varsinkin silloin, kun muutat yksin. Jätät tutun ja turvallisen synnyinmaasi taaksesi, alkaen tajuta muuttamisesi laajuutta vasta jonkin ajan kuluttua. Pikkuhiljaa totuus alkaa valjeta. Yhteisen illan aikana ovat uuden maasi asukkaat lopettaneet englannin puhumisen ja olet yksin ympärilläsi olevan kakofonian saavuttaessa kliimaksinsa jokaisen puhuessa yhteen ääneen sinulle tuntemattomia sanoja.
Sisälläsi liikahtaa jotain hyvin raskasta, olet eristyksissä. Haluaisit huutaa, mutta tiedät ettet voi, koska nämä samat ihmiset ovat myös ystäviäsi. Et halua pahoittaa heidän mieltään.
Kuukausien saatossa alat opiskelemaan maan kieltä ja tunnet olevasi enemmän kommunikaatioissa, muttet koskaan samalla tavoin kuin he.
Sukunimesi kertoo jokaiselle sinun olevan muukalainen ja selittäessäsi jälleen kerran maahanmuuttosi syitä, alat miettimään sitä, kuinka muuton perimmäinen tarkoitus vuosien saatossa muuttui. Saavuit aikoinaan tuntemattomaan kaupunkiin tuntemattomien ihmisten keskelle ja nyt olet kuin he. Sinulla on perhe ja työtä, ystäviä, puhut ja vitsailet heidän vitsejään, kuuntelet naapureittesi tarinoita tietäen, etteivät he todellisuudessa ymmärrä menneisyyttäsi. Ehkä et enää itsekään muista.
Vierailua kotimaassa
Olet käynyt sukulaisissa vanhassa kotimaassasi ja kerrot takaisintultuasi kuinka tunsit itsesi turistiksi. Moikkailit tuntemattomia, eikä kukaan tervehtinyt takaisin. Viikon sisällä alkoi ulkopuolinen vakavuus saavuttaa sisintäsi ja huokailit helpotuksesta istuessasi lentokoneessa uuden kotimaasi edustajien seurassa. Lopultakin kotona istuessasi pimeän hiipiessä ikkunaan, itket itseksesi vanhan kotimaasi menetystä, äidinkielesi liikuttaessa hetkisen ajatuksiasi, kunnes nukahdat.
Aamulla heräät uneen, jossa sinut haudataan tuntemattoman sotilaan hautaan.
Ymmärrät jokaisen aamun olevan yksi vähemmän.
Yksin oleminen
Vuosien kuluessa on yksinäisyyden tunne, jota koit muuttosi keskivaiheilla, muuttunut alakuloisuudesta hyväksynnäksi. Maahanmuuttosi alkusyyn, vaimosi kuoleman jälkeen, sukelsit syvään suruun ja myös selviytymiseen. Kuukausien ajan olivat illat täynnä hiljaisuutta, jossa oli myös tilaa kyyneleillesi, kunnes ne kuivuivat. Surun pohjaa koskettaessasi tiesit voivasi astua jälleen elämän virtaan. Rakkaus oli antanut sinulle voiman muuttaa ja muuttua.
Kaksi kotimaata
Matkustat jälleen vanhaan kotimaahasi. Katsot ihmisiä kaiken maailmalla kokemasi muistaen ja tiedät kuinka vaikeaa oli uskaltaa lähteä. Kaikki tapahtuu todellisuudessa kuitenkin sisälläsi, ulkoisen muuttuessa, kokijan kokiessa tiedostamaansa. Menneisyyttä ei enää ole, mutta se muutti sinut. Se näytti menneiltä sukupolvilta saamasi perinnelahjan ja myös -kirouksen, uudessa ympäristössäsi, jossa et voinut paeta tuttuun ja turvalliseen. Ilman toisessa maassa asumista, sen tapoihin täysin sukeltamista, et olisi koskaan ymmärtänyt itseäsi tässä kokonaisuudessa. Ehkä et olisi koskaan edes ajatellut, että olet kahden kotimaan kasvatti.
Uskalla muuttua
Ulkomaille muuttaminen ei ole välttämättä tehokkain tapa oppia tuntemaan itseämme. Mikäli olemme valmiit hyväksymään inhimillisen erilaisuuden, niin jokainen hetki, jossa kohtaamme, voi avata meidät näkemään elämäämme syvemmin. Olemme kuitenkin bio-sosiaalisia ja lapsuudesta oppimiemme sääntöjen puitteissa manipuloimme itseämme ja toisiamme, usein tätä edes tiedostamatta. Täten sidomme muutoksen mahdollisuuden oman mielemme kahlein.
Muuttuminen onkin itseasiassa omien käyttäytymismallien ja ajatusten ensin ymmärtämistä, tämän jälkeen niiden selkeyttämistä, sekä siivousta, transformoimista.
Muuttumiseen eli itsesi syvempään ymmärtämiseen tarvitaan rohkeutta, joka kylläkin jokaisessa meissä on, mutta ei itsestään selvyytenä käytettävissä.
Kehittymisen perustana tarvitaan halua olla onnellinen, rakastava eikä katkera, sydän avoimena, koska elämä on vuorovaikutusta, uskaltamista hengittää ilman rimpuilua.
Lopultahan olemme itse vastuullisia jokaisesta elämämme hetkestä.
Anup
