Paraneminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Pitää olla valmis mylläämään omiin juuriin asti, kohdella hellästi kaikkea vanhaa ja kipeää ja istuttaa siemen kerrallaan uutta. Toisinaan prosessi tuntuu ikuisuudelta ja tietyllä tapaa se onkin.
Paranemisella ei nimittäin ole päätepistettä, hetkeä, jolloin voisi nostaa kädet pystyyn ja huutaa “valmis”. Silti tuolla elämän mittaisella matkalla on etappeja, jolloin voi katsoa taaksepäin ja tuntea kiitollisuutta siitä, mihin asti on tullut.
Seuraavat 3 runoa ovat sinulle, joka kuljet paranemisen polulla. Ehkä olet parhaillaan kädet kyynärpäitä asti mullasta tai ehkä istut juuri nyt sisäinen työmaasi äärellä ja tunnet helpotusta. Toivon, että sanat löytävät ytimeesi ja antavat sinulle voimaa jatkaa.
Lisää Sielun sopukoita -lohturunoja löydät Sielun sopukoita 2 -päiväkirjasta.
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
