Erityisesti vaikeina hetkinä muista tämä: Olet hyvän arvoinen ja arvokas AINA

Kävi niin tässä kotva sitten, että jouduin sairaalaan. Olin ollut kipeänä monta kuukautta ja omaan stailiini hoidin itseäni mm. ruuan ja akupunktion avulla. Ajattelin, että ihan justiin tää tästä helpottaa, koska samoihin oireisiin samat metodit olivat auttaneet aiemminkin.

Koitin kyllä saada myös lääkäristä apua, mutta lukuisat käynnit ja soitot eivät tuottaneet tulosta – ilmeisesti, koska kaikki on kiertelevän kulkutaudin myötä niin ruuhkautunutta. Kun sitten marraskuussa lopulta joku keskittyi tilanteeseeni, olin niin kipeä, että minut otettiinkin saman tien sairaalaan osastolle. Pian siinä sitten valkenikin tilanteen paino. Aluksi: mieletön helpotus – vihdoinkin apua!

Haasteet ja kriisit ovat portti, kasvun kohta, joiden tarkoitus on avata meidän sydän uudelle vastaanottamisen “levelille” – kohti sydämen unelmia

Ja sairaalassahan olikin aika mukavaa. Tosi hyvää hoitoa ja netflix ja oma huone ja välittävät rakkaani. JA: kävin läpi myös erittäin hanurisia fiiliksiä pelosta ja ahdistuksesta ja suruun ja pettymykseen. Varsinkin loppuvaiheessa olin aivan loppu  sairaalan hälyyn ja tippaletkussa kiinni olemiseen ja sairastamiseen ja kaikkeen. Mutta ymmärsin koko ajan, että myös vaikeat tunteeni ovat osa prosessia, jossa voin samalla kannatella itseäni olemalla juuri siinä tilassa, jossa olen. Välillä se tarkoitti sitä, että väsyneinä päivinä itkin aina kun itketti, ja pikinä unettomina öinä hoivasin itseäni kaikella, millä suinkin pystyin. Sairaalassa maatessa se on aika pientä: mediteerasin, hengittelin syvään ja keskityin lempeyteen itseni kanssa.

Olen harjaantunut laiffissa suhtautumaan vastoinkäymisiin voimautuneesti. Se tarkoittaa tätä:

1. Olet hyvän arvoinen ja arvokas AINA

En enää ajattele, että mikään on mennyt pieleen tai varsinkaan, että minussa olisi vikaa tai että kriisi olisi takapakki tai sitä ei saisi olla – tämä on valtava muutos – aikoinaan otin kriisit merkkeinä arvottomuudestani, niin kuin suuri osa meistä tekee.

2. Aina, kun tapahtuu ihanuuksia ja sydän avautuu, nousee myös shittiä pintaan, koska vihdoinkin sen kohtaamiselle on turvaa

Aina, kun elämässä tapahtuu jotain ihanaa ja sydän avautuu vastaanottamaan uutta, jossain kohtaa tulee usein myös jonkin sortin rysähdys. Mikään ei ole mennyt pieleen. Koska: kun sydän avautuu, pintaan nousee tavalla tai toisella (usein haasteen tai kriisin kautta) kaikki se, mikä estää vastaanottamasta hyvää. Siis kaikki meidän alitajuinen arvottomuus ja vastustus. Takapakki onkin etukeno. Tämän sisäistäminen on aikamoinen paradigman muutos, mutta näin se toimii. Niin oli minunkin kohdallani. Olen kokenut valtavia muutoksia viimeisen vuoden aikana: elämääni tuli uusi rakkaus, joka on nostanut näkyväksi kaiken, missä jollain tavalla tiedostamattani vastustan NÄIN syvässä hyvässä olemista.

3. Itsensä hyväksyminen on elämän hyväksymistä sellaisena, kuin se ilmaantuu. Siinä toimivan manifestaation ydin

Kaikki tunteet saavat olla juuri mitä ovat – totta kai kriisi ja haasteet herättävät kaikenlaisia tuskia, pelkoa, ahdistusta, vastustusta, kiukkua, surua, epätoivoa  – ihan kaikkea. Olennaista on OLLA noiden tunteiden kanssa, antaa niiden virrata läpi, ottaa vastaan. Kyse on siitä, että hyväksyy aikuisena, että elämä ei aina tunnu mahtavalta – ja silti se voi isossa kuvassa olla onnellista. Tässä on kyse itsensä vanhemmoimisesta / itsensä rakastamisesta / itsensä johtamisesta. Itsensä vastaanottamisesta. Sisäisen turvan ja tunnetaitojen myötä se on mahdollista. (Tämä on asiakas- ja kaiken muuni työni ydintä, ja opetan tätä mm. verkkokurssillani Kohti sydämen unelmia).

4. Kriisi ja haasteet kysyvät: mitä myötätunto itseäsi kohtaan TÄSSÄ olisi?

Kriisin / vaikeuksien / haasteiden viesti ei ole koskaan, että meissä olisi vikaa tai että olisimme huonoja tai että tässä nyt pitää tulla jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Se on paradoksi, koska haasteiden edessä me monesti a) käännymme itseämme vastaan b) joudumme totaalisesti vaikeiden tunteiden pyörittämäksi. Se kaikki on inhimillistä. Mutta se, mitä haasteet oikeasti edustavat on tämä kysymys: mitä myötätunto itseäsi kohtaan TÄSSÄ olisi? Miten voisit olla itsellesi ystävällinen ja lempeä tässä? Miten voit tukea ja auttaa itseäsi? Siinä vastaanottamisen ydin.

5. Haasteiden perimmäinen tarkoitus on voimautuminen

Se, mitä myötätunnosta haasteiden edessä seuraa ei ole yhtään vähempää kuin täysin maagista. Haasteet ja kriisit ovat portti, kasvun kohta, joiden tarkoitus on avata sydämemme uudelle vastaanottamisen “levelille”. Harmillista kyllä, usein jäämme möyrimään uhrina arvottomuudessa ja kärvistelemään, kun elämä ei mene yhtään niin kuin mieli haluaisi. Ymmärrettävästi! Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun emme ole oppineet olemaan kääntymättä itseämme vastaan (suurin osa meistä ei ole oppinut suhtautumaan itseensä ja elämään voimautuneesti – ja nyt aikuisena sitä saa oppia ja opetella).

6. Kun oppii olemaan itselleen myötämielinen ja turvallinen haasteissaan, avautuu sydämensä unelmille ja voimautuu polullaan

Kun itselleen on myötätuntoinen haasteiden ja kriisien keskellä, niiden sisältämän valtavan energialatauksen saa käyttöönsä. Kun vastaanottaa kriisit, haasteet ja kaikki tunteensa – ylipäänsä on itselleen auki kaikessa, mitä elämä tuo, on auki myös sydänpolulleen, ihanille muutoksille ja elämän hyvälle. Myötätunnon kautta avautuu rehellisyys nähdä kriisin viisaus: se, mitä voin tästä ammentaa. Se, missä olen vastustanut itseäni tai elämää – kontrolloinut, pitänyt itsepintaisesti kiinni ajatuksista, tunteista, rakenteista tai haavoista, jotka eivät palvele hyvinvointiani. Myötätunto on puoleensavetävintä, mitä on. Siinä tietoisen luomisen / manifestaation ydin. Mitään hilavitkuttimia ja kristalleja ei tarvita.

Kriisin / vaikeuksien / haasteiden viesti ei ole koskaan, että meissä olisi vikaa tai että olisimme huonoja tai että tässä nyt pitää tulla jotenkin paremmaksi ihmiseksi

Okei, mitä prosessissani tapahtui? Kun suostuin olemaan sen kanssa mitä on – vakava sairastuminenhan on shokki, joka ensinnäkin pistää koko elämän paletin ihan sekaisin ja puskee aika lailla seinää vasten – intuitioni näytti kaiken sen, mitä olin vastustanut ja kanniskellut syvällä systeemissäni. Eli kaiken sen, mikä mua ei enää palvele. Ja sinne meni, taivaan tuuliin, synkkinä ja myrskyisinä valvottuina öinä hikenä ja kyynelinä kaikki se, missä jollain syvällä alitajuisella tasolla olin ollut itseäni vastaan.

Avauduin uudelle vastaanottamiselle ihan kirjaimellisesti: olin niin heikkona ja myttynä, että ei voinut kuin antaa toisten huolehtia ja rakastaa. Varsinkin oman sieluni. Vaikka olen kulkenut pitkän reissun itseni rakastamisen tiellä, reissu syvenee ja jatkuu. Se mitä tapahtuu, on, että sydän jatkaa avautumistaan ja kaikki, mikä meitä estää ottamasta yhä syvempää ja täyttymyksellisempää vastaan nousee esiin ja kohdattavaksi kriisien ja haasteiden myötä.

Sain ihan taivaallisen rauhan, ilon ja kauneuden kokemuksen sairaalassa. Minulle kristallisoitui yhä kirkkaammin, millä ololla haluan tässä kohtaa elämässäni nyt pötkytellä ja mistä sydämeni unelmoi nyt. Mikä on olennaista ja tärkeää. Mitä olen. Ja koska en ole kääntynyt itseäni vastaan vaan rakastan ja kunnioitan itseäni syvästi – ja varsinkin tätä pörhelöä kehoani, joka palvelee niin kauniisti tässä voimaantumisen ja avautumisen prosessissa, elämäni hyvän virtaus vahvistuu entisestään. Vedän ylipäänsä tosi helposti puoleeni kaikkea, mitä sydämeni halajaa ja näin on ollut jo vuosia, koska a) en tarvitse mitään tiettyä voidakseni syvän hyvin b) olen erittäin vastaanottavainen elämälle ja itselleni juuri sellaisena kuin se / minä kussakin hetkessä ilmaantuu.

Kun olen auki kaikelle mitä on (niin haastavaa kuin se voi prosessin vaiheissa ollakin), olen auki kaikelle. Sieluni totaalisuudelle, ihmiselämän täyteydelle, unelmilleni.

Itsensä rakastaminen ON voimautumista

Olen tosi iloinen ja onnellinen just nyt – maljani on ylitsevuotavainen – ja silti en tiedä, miten kehoni kanssa homma etenee. Mutta en tarvitse sitä tietoa ollakseni turvassa ja rauhassa. Ja tiedän, että se jos mikä parantaa. Tällaisella asemoinnilla kun pötkyttelee elämässä, on tosi magneettinen vetämään puoleensa mahtavaa flowta ja sydämensä unelmia.

Jos olet seuraillut minua pidempään tai lukenut kirjani, tiedät, että reissuni on ollut pitkä ja mutainen, eikä mulla (ainakaan näennäisesti) ollut hajuakaan mistään vastaanottamisista, kunnes pikku hiljaa se avautui. Olen kokenut totaalisen muutoksen kaikilla elämäni alueilla, ja elämäni heijastaa syvää itsearvostustani. Vedän helposti puoleeni asioita, joita sydämeni halajaa ja luotan prosessiin. “Helposti” ei tarkoita, ettei haasteita olisi – vaan sitä, että olen vapaa vastaanottamaan sydämeni unelmia.

Itsensä rakastaminen ja tämä voimautuneisuus jota elän, on “elämäntyöni”. Yksi suurenmoisimmin iloa tuottava asia on jakaa näitä juttuja ja nähdä se muutosten ja avautumisten tajuton virtaus asiakkaissani ja kurssilaisissani. Kyse on yksinkertaisesta mekanismista, mutta en väitä, että prosessi on jotenkin superhelppo. Ja haluan korostaa: ei ole tarkoitus lakaista maton alle tai vähätellä tuskia tai hirveyksiä. Se, mistä puhun on voimautuminen niistäkin huolimatta. Ja se on mahdollista, kun saa työkalut ja hiffaa, miten voimautuminen avautuu.

Kuva: Unsplash / Ava Sol

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image
24 tunnin ajan -50% etukoodilla TAKATALVI Pipo ja huivi -paketti 
PUOTIIN
close-image