En ole paininut asian kanssa enää hetkeen, ja ehkä siksi onkin aika kirjoittaa siitä. Kuinka tulla toimeen ihmisen kanssa, jonka arvomaailma ei kohtaa omasi kanssa?
Ensimmäiseksi nousee toki kysymys, pitääkö ylipäätään tulla toimeen. Se on pakollinen kysymys, ja vastaus on sekä kyllä että ei:
Ei tietenkään kaikkien tarvitse tulla toimeen keskenään. Toisten arvomaailma ja siihen liittyvät teot voivat tuntua loukkaavilta, jolloin parasta on pysyä heistä mahdollisimman etäällä sen sijaan, että lähtisi suutuspäissään hyökkäämään ketään kohti aiheuttaen maailmaan vain lisää kaaosta ja negaatiota.
(Varsinaisista rikoksista pitävät huolen lait, ja niitä voi jokainen olla kehittämässä aktiivisuudellaan, esim. järjestötoiminnan kautta sekä kansalaisaloittein.) Moni onkin poistanut esimerkiksi Facebook-kavereistaan ihmiset, joiden arvomaailma tuntuu ahdistavalta, ja saavuttanut lisää mielenrauhaa ja hyvinvointia.
Mutta toisaalta on meidän tultava toimeen. Mikään ei toimisi, jos jokainen heittäytyisi poikkiteloin, eikä enää suostui puhumaan erilaisten ihmisten kanssa tai palvelemaan heitä. (Ja kun lähdetään pilkkua viilaamaan, aika iso osa ihmisistä ajattelee joistain asioista eri tavalla kuin juuri me.)
Tarvitsemme solidaarisuutta, emme ainoastaan yhteiskunnan heikompia kohtaan, vaan myös niitä samalla viivalla talsivia erilaisia. Ymmärtämällä “vastapuoltamme” ja tämän tarpeita olemme myös askeleen edempänä verrattuna siihen, ettemme suostuisi edes vilkaisemaan sinne suuntaan.
Kun poliitikot riitelevät paneeleissaan, on muistettava, että pakollisen ahdinkotunnelman lisäksi tuo keskustelu on erittäin hedelmällistä. Ei ratkaisun löytämiseksi juuri siinä hetkessä, vaan laajemmalla tasolla yhteiskunnan hyväksi nostaen eri vaihtoehdot tapetille perustellen sekä väittäen vastaan. Turvallisessa ympäristössä. Niin toimii myös ihmisen sisäinen järjestelmä: kaikilla arvoillamme on perusteet, joita täytyy aika ajoin voida haastaa.
Kuinka tulla toimeen arvomaailmaltaan erilaisen kanssa – 3 vinkkiä!
1) Ymmärrä
Mainitsin jo vastapuolen ymmärtämisen, mutta avaan hieman asiaa: Vaikka se voi kuulostaa omituiselta, meissä kaikissa on kaikki puolet. Joissain ihmisissä on vain huomattavasti aktivoituneempina ne puolet, jotka meissä ovat hiljaisempina, ja toisin päin.
Ajatellaan, että olet suvaitsevainen ihminen, ja joudut tekemisiin ihmisen kanssa, jolla on suvaitsemattomia, laatikoivia ja rajaavia ajatuksia. Sen sijaan, että tuomitsisit ja hokisit mielessäsi paha paha paha, voit tarkastella asiaa objektiivisemmin.
Evoluutiomme on tapahtunut aikana, jolloin emme olleet tekemisissä kuin oman heimomme kanssa. Muukalaispelko kehittyi hyvästä syystä, se auttoi suojelemaan omaa klaania ja jatkuvuutta. Muukalaispelko (ja erilaisuudenpelko) on tutkittu luontainen asia, ei siis mikään pahuuden merkki tai pelkkä asennekysymys. Siitä päästäkseen on ensin löydettävä itsessä jonkinasteinen turvallisuuden ja luottamuksen tunne.
Kun turvattomuuden tunne jyllää, järki puhuu sen äänellä ja näyttää ihmiselle sitä tukevia asioita. Mikäli järki ja tunteet ovat ristiriitaiset (esim. ihminen on saanut hyviä tai neutraaleja kokemuksia, vaikka pelkoa on vielä jäljellä), jonkinlainen muutos on jo tapahtumassa. Silti se voi viedä aikaa.
On siis hyvä muistaa, että suvaitsematon ihminen mitä todennäköisimmin kokee olevansa tavalla tai toisella uhanalainen. Hän on oman tunteensa vanki siinä, missä sinä kenties olet jo pystynyt (erinäisistä syistä!) siitä vapautumaan. Kun ymmärrämme toista ohjaavat asiat (mm. millaisesta taustasta hän mahdollisesti tulee), huomaamme, ettei viha ja tuominta olekaan ainut tapa nähdä toisinajatteleva ihminen.
Se ei tarkoita, että olisimme asioista samaa mieltä. Paremminkin se laajentaa omaa suvaitsevuuttamme yhä edelleen ja auttaa hyväksymään, että meitä “hyvyyden” tai “pahuuden” sijaan ohjaa moni muu syy, joita on vaikea poistaa sormia napsauttamalla.
2) Laske ainoastaan voitot
Esimerkiksi moni kasvissyöjä tai vegaani luonnollisesti toivoisi, että koko maailma havahtuisi eläimiä kohtaan tehtyihin vääryyksiin ja vähentäisi eläintuotteiden kulutusta. Seurattuani kasvissyöjien keskustelua olen kuitenkin ilokseni huomannut yleisenä asenteen, jonka mukaan menetyksiin ei kannata liikaa keskittyä, ja pienikin voitto on voitto.
Se, että joku ei havahdu eläinten oikeuksiin, on asia, jota ei kannata harmitella, saati suoda sille energiaansa. (Aivan kuten ei sillekään, että joku on suvaitsematon.) Vastaantaistelu on järjetöntä, ja sen sijaan voimme iloita kaikista niistä pienistä hyvistä muutoksista, joita jatkuvasti tapahtuu.
3) Hyväksy itsesi
Klisee, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys.
Kun kavahdamme seuraa, jonka arvomaailma on erilainen kuin omamme, taustalla piilee usein tiedostamaton pelko siitä, ettemme itse tule hyväksytyksi sellaisina kuin olemme.
Usein koemme, että muiden on muututtava, jotta voimme tulla kunnolla ulos aatteellisista tai suuntautumuksellisista kaapeistamme. Tämä ei ole totta. Maailma muuttuu vähitellen vain sillä, että jokainen on rohkeasti juuri sellainen kuin on, riippumatta muilta saadusta siunauksesta.
Mitä läheisempi toisin ajatteleva ihminen on, sitä helpommin koemme asiasta tuskaa. Tämä kielii siitä, ettemme vielä osaa ottaa asioita asioina, vaan otamme ne henkilökohtaisesti ja peilaamme niitä omaan arvoomme. Tällöin yhä luulemme, että A) arvostus vaatii samanlaisuutta ja B) että kahdesta ihmisestä toisella voisi olla suurempi oikeus olla sitä mieltä, mitä on. Todellisuudessa kumpikaan näistä ei pidä paikkaansa.
Itsen hyväksymiseen kuuluu olennaisena osana oman erilaisuuden paljastaminen silloin, kun se luontevaa on.
Vanha ja uusi aalto
Kiteyttäisin nämä kolme ohjenuoraa yhteen lauseeseen: Älä pelkää, vaan ole reippaasti oma itsesi ja anna muidenkin olla. Erilaisuus on lopulta vain erilaisuutta. Jos pelkäämme ja peittelemme sitä, viestitämme muille, että siinä on jotain vaarallista.
Kun todella juuria myöten hyväksymme itsemme erottuvina ja erilaisina, on meidän helpompi hyväksyä muidenkin erilaisuus ja päästää irti siitä utopiasta, että maailman tulisi olla yhtä ja samaa. Maailmassa on aina voima ja vastavoima. On uusi aalto, ja vanha aalto, rinnakkain ja lomittain. Näin tasapaino pysyy yllä.
Uuden aallon kuuluu syrjäyttää vanha hitaasti. Jos muutos on liian nopea, pysyvyys katoaa. Samalla katoaa turvallisuuden tunne, jota ilman ajaudumme kaaokseen. Töitä muutoksen eteen voi ja kannattaa tehdä, mutta se, että tuo työ on lopulta vain kunkin ihmisen kokoinen, ei ole tappio.
Se on merkittävä voitto.
Tsemppiterveisin,
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
