Henkisen kasvun sanasto – kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa

Läsnäolo, mindfulness, vetovoiman laki – mitä näitä termejä nyt on. Termejä, jotka kuulostavat vaikeilta ymmärtää ja vielä vaikeammilta toteuttaa. Koska itse pidän vaikeiden asioiden ilmaisemista mahdollisimman simppelisti, käänsin jo aikoinaan ensimmäisessä kirjassani selkäpotilaan lääketieteellistä termistöä ”kansankielelle”. Nyt päätin käydä henkisen kasvun sanaston kimppuun. Tässä tulevat siis perusasiat suoraviivaistettuna, niinkuin itse asiat näen. Varoitus! Teksti sisältää sarkasmia, joka oikein käytettynä saattaa laukaista stressiä sekä jopa pidentää ikää.

Läsnäolo = Tiedätkö sen hetken, kun päässäsi ei risteile ainoatakaan ajatusta menneeseen tai tulevaan ja tunnet syvän rauhan? En minäkään.

Kiire = Läsnäolon vastakohta, myös statussymboli. Tunne, että on tärkeä. Mikäli sinulla ei ole kiirettä, etkä ole pajautteleva hippi jolta ei edes odoteta toimintaa, sinulla ei todennäköisesti ole tarpeeksi töitä, harrastuksia, kavereita, lapsia tai eläimiä. Hanki jotain lisää, äkkiä! Mieluiten liikaa, jotta sitten voit valitella kiirettä.

Burn out = Ellet ole vähintään kerran elämässäsi uupunut, et ole ollut tehokas kansalainen. Siitä ei anneta mitalia, mutta tiedät itse sydämessäsi, että ainakaan laiskuus ei ole syntisi. Saatat myös tehdä täydellisen elämänmuutoksen ja ottaa loparit, myydä omaisuutesi ja lähteä reppureissaamaan maailmalle, koska olet varma, että löydät itsesi juuri burmalaisesta viidakosta.

Mindfulness = Kurssi, jonne joudut menemään opettelemaan läsnäoloa. Kurssin alku menee plörinäksi, koska mietit, kuinka monta viestiä sinulle on jätetty älypuhelimeesi, monta seuraajaa olet menettänyt kun et ole postannut selfietä someen kahteen tuntiin, ja katsellessasi kuvakulmaa, josta haluaisit ottaa kuvan Facebookissa kiertävään mustavalkohaasteeseen. Lopulta kykenet aistimaan kehosi. Kyllä, se on se raskas mytty, joka on liitetty päähäsi ja jota olet raahannut mukanasi paikasta toiseen.

Hiljaisuuden retriitti = Se hetki, kun lapset ovat niin isoja, että pääset käymään vessassa yksin.

Pyyteetön rakkaus = Gurut opettavat, että kaikkia tulee rakastaa odottamatta vastapalvelusta. Ja kaikkia tulee rakastaa virheistä huolimatta, koska kaikissa meissä on virheemme. Helpoiten pyyteetön rakkaus muita kohtaan onnistuu joogatessa yksin vuorilla sekä hiljaisuuden retriitissä.

Vetovoiman laki = Kun olet yhteydessä Universumin suuriin voimiin, voit ajatuksen voimalla manifestoida elämääsi kaikenlaista ihanaa. Tyypillisiä merkkejä, että olet ohjauksessa, ovat valkoinen höyhen ja tyhjä parkkiruutu. Jos taas vedät puoleesi vastoinkäymisiä, se johtuu todennäköisesti siitä, että olet jo mokannut edellisessä elämässä. Huonompi homma.

Vetovoimattomuuden laki = Ajattelet, että elämässä kaikki on vain sattumaa ja paskaa tsägää. Tästä seuraa voimaton olo, jota kompensoit yrittämällä kontrolloida elämää. Koska et usko olevasi itse vastuussa elämästäsi, voit onneksi laittaa vastoinkäymiset muiden piikkiin.

Unelmat = Tekevät elämästä elämisen arvoisen, kun on jotain mistä haaveilla ja mitä tavoitella. Unelmat ovat kuin eksoottinen lomamatka: odotat sitä innoissasi, suunnittelet ja säästät, ja kun pääset paratiisiin, siellä onkin liikaa suomalaisia, saat salmonellan eikä hotellin vessa toimi. Opit, että haaveilu olikin se paras vaihe.

Positiivinen ajattelu = Uskoa, että kaikki kääntyy aina parhain päin. Positiivinen ajattelu tekee ihmisen itsensä onnelliseksi, mutta on uhka sivullisille. Katso realisti.

Realisti = Realisti pohtii asioita logiikan kautta, mikä on tietoisuutta siitä, että elämässä hyvin todennäköisesti mokaa. Pitää positiivisesti ajattelevaa usein haihattelijana.

Pessimisti = Kutsuu itseään realistiksi. Toitottaa muille, että elämässä todellakin mokaa. Ampuu alas positiivisen ihmisen haaveet varmuuden vuoksi jo etukäteen, mitä kutsuu palvelukseksi, sillä epäonnistuminenhan on pahinta maailmassa. On parempi olla yrittämättä mitään, koska mokaamisesta seuraa häpeää, eikä sitä kestä kukaan. Pessimistin motto on: ”Ei se kuitenkaan onnistu”. Omalta kohdaltaan hän on kyllä oikeassa.

Anteeksianto = Vaikea taito, mutta helpottaa läsnäolemista tässä hetkessä, kun ei tarvitse muistella senkin sukulaisen tölväisyä vuodelta 1974. Anteeksi voi antaa, vaikkei hyväksy sitä, mitä on tapahtunut.

Anteeksiannon yleisimmät tavat arjessa = ”Oho” ja ”hups”.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image