Tunteet ovat sielun, eivät mielen kieltä. Tunteilla on syvä ja tärkeä viesti kerrottavana, joten niitä kannattaa todella pysähtyä kuuntelemaan. Mutta tunteisiinkaan ei kannata identifioitua. Et ole yhtä kuin tunteesi.
Kriisin keskellä koettu viha, pelko, suru, pettymys ja häpeä ovat todellisia ja kertovat jostakin arvokkaasta. Ihminen on herkkä olento, ja tunteiden havaitsemisen herkkyys on suuri vahvuus.
Tunteet tulevat auttamaan sinua kulloisessakin tilanteessa. Tunteita ei siis kannata sulkea pois eikä niiden kohtaamista tarvitse vältellä.
Yksi elämän kovista oppiläksyistä on, että vapaudumme tunteistamme vasta kun olemme suostuneet kokemaan ne täysin.
Tunteiden kohtaaminen voi olla pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta. Niin kivuliasta, että pelkää kuolevansa tai tulevansa hulluksi. Tunteet eivät kuitenkaan vahingoita ihmistä.
On hyvin arvokasta uskaltaa olla vaikeidenkin tunteiden kanssa, sillä lopulta rauha löytyy myrskynsilmästä ja pimein paikka osoittautuukin suurimmaksi turvaksi.
Tämä teksti on Noora Lintukankaan uutuuskirjasta Selviytymisopas elämän kriiseihin.
