Rakkauden perusta on aito vuorovaikutus – Sen avulla parisuhde myös selviytyy vaikeuksista

Antti Heikkilä on lääkäri ja kirjailija, joka antaa tässä 6-osaisessa kirjoitussarjassa vinkkejä elämäntapaan, joka tähtää lääkkeiden käytön vähentämiseen. Heikkilän uusin kirja on syksyllä 2018 julkaistu Lääkkeetön elämä (Otava).

Suomen kielessä ei ole kuin yksi rakkautta kuvaava sana. Ihminen voi rakastaa lapsia, puolisoaan, koiranpentuja, luontoa, isänmaata, Jumalaa jne. Kaikkien yhteydessä käytetään sanaa rakkaus, vaikka eri yhteyksissä rakkaus-sanan merkitys vaihtelee. Kreikkalaisilla on monia sanoja kuvaamaan rakkautta eri yhteyksissä.

Eros tarkoittaa eroottista rakkautta, joka liittyy parisuhteeseen. Filia tarkoittaa veljellistä rakkautta ja tunnetta ystävien kesken. Agape on epäitsekäs rakkaus, johon usein liitetään Jumala, mutta myös kuvaa rakkautta ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Storge kovaa tunnetta vanhempien ja lasten välillä. Filautia on rakkautta itseä kohtaan, joka voi olla liiallista, mitä nykyisin kuvataan sanalla narsismi. Toisaalta Filautia on tärkeä terveen itsetunnon perusta. On muitakin termejä, mutta nämä ovat keskeisiä tämän teeman kannalta.

Ihmissuhteita on hyvin moninaisia, mutta oma kokemus versoaa naisen ja miehen välisestä rakkaudesta, jota kreikkalaiset kuvaavat sanalla Eros. Tämä rakkaus on prosessi, joka alkaa rakastumisesta ja jos kaikki sujuu hyvin, niin päätyy rakkauteen.

Rakastuminen on hyvin raju prosessi. Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan psykoosi, hulluuden tila, jolloin tunne peittää järjen. Se on samalla muutos, mahdollisuus johonkin uuteen. Ilman ”hulluutta” kukapa sitouttaisi itseään, tekisi lapsia ja orjuuttaisi itseään asuntolainalla.

Jungilaisen käsityksen mukaan ihmisen sielu on kaksineuvoinen sisältäen feminiiniset animan ja maskuliinisen animuksen. Ihminen näkee toisessa oman animan tai animuksen, jolloin toisesta tulee osa omaa tiedostamatonta itseä. Rakastuessaan ihminen eräällä tavalla laajenee mutta samalla eheytyy.

Kriittisin vaihe kehityksessä on aika, jolloin rakastumisen pitäisi muuttua rakkaudeksi. Monet jäävät rakastumisen voimakkaan tunteen valtaan. Syntyy addiktio, jota kokemusta halutaan toistaa vaihtamalla kohdetta.

Rakkaudessa ihminen itsenäistyy, mutta samalla alkaa nähdä toista itsenäisenä ihmisenä. Syntyy aito vuoropuhelu, joka on rakkauden perusta ja keskeisin teema. Ilman vuoropuhelua ei ole rakkautta eikä aitoa suhdetta.

Työssäni olen joutunut paljon ratkomaan ihmisten avio-ongelmia. Inhimillisestä näkökulmasta en voi sanoa erotako vaiko jatkaa, sillä sen päätöksen pitää jokaisen tehdä itse omalta kohdaltaan. Kysyn ainoastaan, onko heidän välillään aitoa vuorovaikutusta, dialogia, vai ei. Jos on, niin on toivoa. Jos ei, niin toivoa ei ole, sillä ilman dialogia ei ole rakkautta.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: