Minä olen rakkaus

Vesi valuu ihoa pitkin. Märät hiukset liimautuvat selkään. On lämmin ja hyvä olla. Istun suihkun lattialla ja annan veden virrata. Raukeus ja läsnäolo. Olen koko aamun venynyt ja vanunut sängyssä, ollut rakkaani iholla, jutellut hidasta aamua. Niin onnellinen.

Sitten muistan erään toisen kerran, kun istuin suihkun lattialla. Olin keskellä eroprosessia. Olin niin pieninä siruina, että tuntui kuin olemassaoloni olisi haihtunut. Kuin minulla ei olisi enää ääriviivoja. Kuin voisin valua veden mukana viemäristä hetkenä minä hyvänsä.

Suihkunlattialta toisen suihkun lattialle. Äärimmäisestä epätoivosta keskelle rakkautta ja rakastettuna olemista.

Jossakin kohtaa silloin aikoinaan suihkun lattialta noustessani päätin, että halusin oppia rakastamaan. Halusin oppia rakastamaan täysin ja kokonaan, pelkäämättä mitään ja laittamalla itseni peliin mitään peittelemättä. Koko haavoittuvaisuudessani. En olisi katkera siitä, mitä tapahtui. Olisin onnellinen, haavoittuvaisenakin ehjä. Olisin paras versio minusta.

Ja löytäisin rinnalleni ihmisen, joka olisi paras versio itsestään. Ketään muuta en haluaisi.

Päätin, etten enää rakastaisi parisuhteen takia, vaan olisin parisuhteessa rakkauden takia. En ollut varma itsekään, ymmärsinkö eroa, mutta minulla oli voimakas tunne, että tuo ero olisi minulle tärkeä. Että sen ymmärtämällä saisin kaiken sen rakkauden, minkä tiesin olevan jossain aivan lähelläni.

Kului vuosia. Otin askeleita, harppauksia, askeleita taaksepäin. Kuljin sokeasti kohti jotain, mikä tuntui olevan aivan lähellä, mutta kuin piilosilla kanssani.

Etsin itseni ulkopuolelta, mutta lopulta se löytyi minusta.

Suihkun lattialla, raukeana ja rakastettuna. Mietin mitä tapahtui minussa, mitä tapahtui elämässä. Miten lopulta tapasin sen ihmisen, joka tuntui oikealta. Täysin ja kokonaan.

Opin rakastamaan itseäni. Vähitellen aloin kokea, että minä olen rakkauden arvoinen. Sirpaleista syntyi parempi versio minusta, aiempaa kokonaisempi, kirkkaampi ja rehellisempi. Ja kun minä rakastin itseäni, pystyin ottamaan vastaan rakkautta. Minulla oli jotain, mistä antaa rakkautta.

Ymmärsin lopulta mitä tarkoitti minusta niin kummalliselta kuulostanut sanonta: minä olen rakkaus. Rakkaus alkaa sinusta ja päättyy sinuun. Se on ympyrä, joka sulkeutuu ympärillesi. Jollei sinussa ole rakkautta, ei sitä ole missään ympärilläsi.

Yhä uudestaan ja uudestaan lopetan etsimästä vastauksia minuun hänestä, sillä vastaukset ovat minussa. Kun rakkaus katoaa, tiedän seisovani itse sen tiellä.

Siksi: aloita sinusta. Rakasta sinua. Joka kerta kun katoat rakkaudelta – joka kerta aloita sinusta.

***

Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness -konseptin sivuilla.

Särkymisen siunaus – verkkokurssi rakkaudessa rikkoutuneille

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Magneetti voimalauseella – Tykkään sinusta

    3,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin