Näin toiveeni toteutuivat

keiju_blogi

Viime vuonna vuosi vaihtui rakkaan ystävän seurassa. Me kaksi naista ja meidän neljä lasta. Teimme ruokaa, joimme viiniä, kohotimme lasit kuohuvaa uudelle vuodelle. Poltimme sädetikkuja, ammuimme raketteja, valoimme tinoja. Rakettien mukana ammuimme universumiin toiveitamme.

Seuraavana päivänä kirjoitin kirjeen itselleni vuoden päähän: mitä tulevalta vuodelta toivoin?

Tänään avasin vuosi sitten kirjoittamani kirjeen. Olen jo vuosien ajan kirjoittanut itselleni vuoden päähän. Summaten edellistä vuotta ja toivoen jotain tulevalta. Asettaen päämääriä, katsoen omia kasvupaikkojani. Kuka halusin olla, mitä elämältä toivoin?

Toivoin ennen kaikkea rakkautta – miestä siis – ja matkoja. Näitä kahta aivan erityisesti. Toivoin muutakin, mutta nämä kaksi toteutuivat.

Sanotaan, että saat sitä, mitä tilaat. Toisaalta, olen karvaasti kokenut, että kaikkea ei pysty tilaamaan tahdonvoimalla. Esimerkiksi rakkautta. Olen monena uutena vuotena tätä ennenkin toivonut rakkautta, mutta en ole saanut. Ainakaan miehen muodossa. Ainakaan sellaisen miehen muodossa, kun halusin.

Teinkö siis tänä vuonna jotain toisin? Vaikutinko itse siihen, että sain tällä kertaa sitä, mitä tilasin? Manifestoinko itselleni rakkauden? Mitä minä tein saadakseni rakkautta?

Ensimmäiseksi mieleeni tulee ratkaiseva hetki alkuvuodesta: tein tilan rakkaudelle. Olin jo pari vuotta ollut kiinni suhteessa, josta ei koskaan oikein tullut mitään. Lupaus leijui vahvana ilmassa koskaan toteutumatta. Se oli pelkkä potentiaali. Toinen osapuoli ei osannut päättää haluavansa minua, muttei myöskään päästänyt irti. Lopulta sanoin ei. Ihan kirjaimellisesti huidoin pois näkökentästäni. Mene pois. Tämä on ohi.

Ja – uskokaa tai älkää – seuraavana päivänä alkoi minun rakkaustarinani.

Sanotaan, että täytyy päästää irti, jotta jotain uutta voi alkaa. En ole koskaan oikein käsittänyt, minkälaiseen lainalaisuuteen se perustuu – mutta toisaalta saan intuitiivisesti hyvinkin helposti kiinni siitä, että tiettyyn mentaaliseen tai energeettiseen tilaan ei mahdu mitään, jos se on jonkin toisen asian ruuhkauttama.

Oli niin tai näin, yhtenä päivänä olin varattu, ja seuraavana päivänä vapaa. Silloin muruseni näki minut, rakastui ja näki vaivaa, että näkisin hänet.

Toiseksi, en lukinnut toivettani kehenkään tiettyyn ihmiseen tai määritellyt liian tarkasti mitä haluan vaikkapa ulkonäön osalta. Keskityin tunteeseen, jota halusin ihmiseni kanssa tuntea. Annoin universumille tai jollekin muulle minua viisaammalle vetovoimalle puolestani tehdä pieniä yksityiskohtia koskevia päätöksiä: pituus, paino, silmien väri ja sellaista. Minulle oli tärkeintä, että rakkaus tulisi luokseni ulkonäön osalta sellaisessa paketissa, että rakastani katsoessani minua vähän heikottaisi. Polvet notkahtaisi. Ihan samahan se on, miltä kulta näyttää, jos vaikutus on oikea.

Tunsin joka solullani, miltä elämä hänen kanssaan tuntuisi – ja määrittelinkin asioita, joiden suhteen olin ehdoton. Halusin, että rakkaus tulisi suoraan kohti. Epäröimättä ja tietäen haluavansa juuri minut. Halusin ihmisen, jolla on samanlainen minimalistinen, mutta kepeä suhde alkoholiin. Muun muassa. Ja joka rakastaisi matkustella. Ja olisi vapaa lähtemään kanssani pitkiksikin ajoiksi ulkomaille. Ehkä jopa asumaan osan vuodesta muualla.

Kolmanneksi, kuuntelin itseäni. Toiveeni saada rakastaa ja olla rakastettu perustui sisäiseen haluun – ei haluun sopeutua ulkoisiin odotuksiin tai noudattaa yhteiskunnallisia odotuksia olla parisuhteessa. En halunnut parisuhdetta, halusin rakkautta. Voisin olla ilman parisuhdetta, jos se ei ollut rakkautta.

Tämän asian äärellä olin ollut jo pidemmän aikaa. Olin näinä vuosina tavannut ihania miehiä – viisaita, hauskoja, komeita. Kertakaikkiaan sopivia. Mutta minun keskikohtani ei tunnistanut heitä. Eivät olleet minun miehiäni. Keskikohtani on intuitioni, sydämeni ääni, sieluni. Kutsu sitä miksi haluat, minulle se tunne on jokin syvältä sisimmästäni tuleva ääni, joka sanoo joko kyllä tai ei. Se oli sanonut tähän asti ei.

Neljänneksi, otin vastaan. Muruseni rakastui heti, mutta minulla meni tovi katsoa hänen suuntaansa. Rakkaus tuli luokseni toisen näköisenä kuin olin ajatellut. Olin sokea hänen suhteensa. Ulkoiset merkit eivät vastanneet kuvitelmiani ja minulla meni hetki tunnistaa, että keskikohtani tuntee tuon ihmisen. Haluaa häntä. Tuntee syvintä mahdollista rauhaa ja suurinta mahdollista intohimoa. Samanaikaisesti.

Monille meistä on helpompaa kaivata, toivoa ja haikailla, kuin ottaa vastaan. Kun se mitä toivoit, tulee luoksesi, on luotettava ääneen, joka sanoo kyllä. Kutsun tuota intuitiivista tunnetta, oman keskikohdan viestin saamisen hetkeä sokeaksi luottamukseksi. Muruseni ei ollut sellainen kuin ajattelin, mutta minä tiesin, että tälle pitää antaa mahdollisuus. Tässä on se tunne, jota olin etsinyt. Hyppää. Anna mennä. Vapaapudotus.

Ja hän oli kaikkea sitä, mitä olin pyytänyt. Seuraavien kuukausien aikana näin, että hämmästyttävällä tarkkuudella.

Viidenneksi, niinä kuukausina, ennen kuin kohtasin muruseni, lopetin odottamasta. Annoin olla. Keskityin elämään elämääni ja olemaan onnellinen nyt heti, enkä vasta sitten kun rakkaus tulisi elämääni. Lopetin ”sitku” elämän ja aloin tekemään asioita, joita halusin tehdä. Mistä voisin tietää, ehkä rakkaus tulisi luokseni vasta kymmenen vuoden päästä ja eläisin vuodesta toiseen ikään kuin jotain odotellen. En halunnut odotella mitään, vaan olla elossa heti.

Tiesin mitä halusin. Ajattelin, että elämäni on unelmani auki kääriytymistä. Unfolding of my dreams. Luotin siihen, että se mitä pyysin, oli tulossa luokseni. Sitten seurasin, minkälaisten mutkien kautta se saapui. Yrittämättä kontrolloida ja putoamatta syvälle pettymykseen, kun se ei tapahtunut sillä tavalla, kun tahdoin.

Luotin siihen, että ehkäpä mielikuvitukseni ei edes pysty kuvittelemaan, minkälaisessa paketissa ja minkälaisen prosessin kautta rakkaus voisi tulla (eikä pystynytkään). Sitten päästin irti, ja keskityin olemaan onnellinen jo nyt. Heti.

Teinkö minä siis jotain oikein? Oliko kaikki vain sattumaa?

Muistan, kuinka joskus vuosia sitten luin ensimmäisiä henkisen kasvun kirjoja. Muistan ärsyyntyneeni ajatuksesta, että kaikesta pitäisi päästää irti ja keskittyä elämään vain tätä hetkeä. Ihan kuin pitäisi olla joku munkki vuorella.

Nykyisin ajattelen, että tässä on osatotuus. Ajattelen, että olemme täällä elämässä ihmisen elämää. Nauttimassa seksistä, toisista ihmisistä, hyvästä ruoasta. Nauramassa ja itkemässä, kasvamassa ja toivomassa. Elämässä ihmisinä. En minä halunnut olla munkki vuorella. Halusin olla onnellinen nainen. En minä halunnut muuttua valoksi. Halusin olla elossa.

Tästä syystä ajattelen, että toivominen ja unelmoiminen kuuluvat ihmisyyteen. Ne ovat kuin horisonttiin heitettyjä magneetteja, kiintotähtiä, jotka saavat meidät suunnistamaan oikeaan suuntaan. Ilman unelmiamme olemme helposti vailla suuntaa, vailla päämäärää, vailla kasvua.

Uuden vuoden kirjeissäni unelmoin ja asetin päämääriä – sekä konkreettisia että vähemmän konkreettisia. Sekä sellaisia, joihin pystyn vaikuttamaan tietoisesti, että sellaisia, joihin saatoin vaikuttaa ainoastaan elämällä sellaista elämää, joka voisi houkutella puoleensa unelmia, joita minulla on.

Uskon, että nämä kaksi ovat toiveiden todeksi tulemisen salaisuus. Paradoksi: on unelma – mutta se on totta jo nyt.

Se on elämän suuri mysteeri, onnellisuuden salaisuus ja ihan pienten onnelliseksi tekevien käytäntöjen tulos.

Ja tiedättekö, minun vuoteni päättyi tropiikissa, meren rannalta. Sillä muruseni lähti kanssani ulkomaille, pitkäksi aikaa.

Sain sitä mitä tilasin.

Ehkäpä asumme vielä joskus osan vuotta muualla…

…ja sitten taas toisaalta. It’s just my dreams unfolding. Unelmani toteutuvat, kun päästän irti ja otan vastaan. Päästän irti yrityksestä hallita kenen kanssa, missä ja milloin. Ja toisaalta otan vastaan, kun unelmat toteutuvat – sellaisina kuin ne unelmoin.

***

Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness -konseptin sivuilla.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Unelmakarttakirja

    17,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Hidasta elämää -kuvakortit (Uusi versio)

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Sydänjuttu -kirja

    Arvostelu tuotteesta: 5.00 / 5
    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin