Päästä viha irti

”Tuleeko minulle finnejä?”, kysyy esiteini-ikäinen poikani haroen leukaansa.

”Se riippuu siitä miten käsittelet vihan tunteitasi ja miten paljon itsestäsi pidät”, vastaan.

”Aina sulta saa tollasen höpölöpö vastauksen”, poika tiuskaisee, mutta palaa kyllä myöhemmin kysymään mitä vastauksellani tarkoitin. Sillä välin minä myhäilin, sillä poikahan päästi juuri pihauksen turhautunutta vihaa ulos hermostumalla minuun.

Finnien ja vihan yhteys on minulle tuttua. Kirjoitin Äitipeli-kirjaani ja aikaisemmin myös tänne blogiini luonnon rytmeistä ja niitä olen käyttänyt työssäni menestyksekkäästi hyväkseni. Minun rytmini on kevät ja kevään ykköstunne huonoissa energioissa on viha. Finnit merkitsevät Louis L Hayn Heal your body -kirjan mukaan pieniä vihanpurkauksia sekä vaikeutta hyväksyä itseään ja näyttää kasvojaan maailman edessä.

Juuri siksikö teinipoikien kasvot kukkivat? Niin paljon uutta ja ihmeellistä maskuliinista energiaa puskee ulos, ettei nuoren miehenalun ymmärrys ehkä vielä riitä vielä itseään hyväksymään. Ympäristökin viestii usein suvaitsemattomuutta teinipoikien uudenlaisen miehisyyden harjoitteluun. Pitäähän heidän vähän potkia seiniä, pikkasen rehvastella ja kokeilla rajojaan. Yhtäkkiä pituutta kasvaneet raajat eivät aina ole ihan hallinnassa ja välillä tulee törmäiltyäkin. Tekevät virheitä ja mokailevat, niin oppivat parhaiten elämän oppiläksyjä.

Poikani kertoo usein, miten häntä tuijotetaan kiukkuisesti, vaikkei hän edes tee mitään. Hän ihmettelee miksi näin on? Kun hän liikkuu kavereiden kanssa kimpassa, ovat katseet kuulemma lähes aina paheksuvia. ”Mitä teen väärin? Miksi minua tunnutaan vihaavan?”, ihmettelee äidin suloinen pieni poika, maailman silmissä kuitenkin jo nuori mies.

Viha synnyttää lisää vihaa, jos sitä ei pysty ymmärtämään ja hyväksymään.

Teinivuosina tuli itsekin otettua myrkkykuuri jos toinenkin sitkeään akneen. Kiltti tyttö kun ei vihaa tuntenut. Jos kevät-tyyppi on huonoissa energioissa ja tukahduttaa vihansa, hänen kehonsa ilmoittaa tästä sappirakko- ja maksa vaivoilla. No, sappeni leikattiin jo parikymppisenä kokonaan pois, että sellainen mestaritukahduttaja olin. Ei voi enää sanoa että sapettaa, mutta kyllä vieläkin vihastuttaa.

Tänä päivänä, kun hyväksyn vihan tunteen olevan osa elämääni ja osaan ottaa tunteen vastaan ja päästää pois, en finnejä saa, ellen sitten lipsu taas teeskentelemään. Heti pamahtaa punainen varoitusvalo, viime kerralla keskelle nenää, kiitos vain.

Tunne on vain tunne, se tulee ja menee. Ei tunteita tarvitse pelätä eikä niitä kannata tukahduttaa. Kun ymmärtää niiden tarkoituksen ja kehon halun puhdistaa ja päästää ne pian sinusta pois, ne ottaa ilolla vastaan – ja päästää irti.

47484331 - elegant background with lace ornament and place for text. floral elements, ornate background, mandala. vector illustration

Meidän perhe tietää kyllä, että ykköstunteeni on viha. Kihisen ja puhkun ja välillä huudankin. Näytän esimerkilläni, että meillä ei kotona tarvitse teeskennellä, vaikka tuolla ulkomaailmassa joskus pitääkin osata hillitä tunteitaan. Lapsi vasta opettelee ja jos minä en opeta, niin kuka sitten? Kotona pitää saada harjoitella turvassa elämäntaitoja, ilman tuomitsemista, jota ulkomaailma tarjoaa kyllä yllin kyllin.

Olemme mieheni kanssa tietoisesti kesän harjoittaneet tunteiden irtipäästöä. Tunteet otetaan kiitollisuudella vastaan, niille antaudutaan ja ne päästetään pois. Omassa rauhassa, ilman purkauksia. Tarkoitus olisi neutralisoida tunne, ilman että kohdistaa tunteen muihin ja satuttaa muita. Ainahan se ei onnistu, harva meistä on täydellinen. Lasten tavoin me aikuisetkin opettelemme elämää.

Olin lasteni kanssa lomalla ja sillä välin mieheni oli karsinut tavaroitaan kotonamme. Aikamoinen sotku oli vielä jäljellä kun palasimme. Aloin väsyneenä ja vihaisena valittaa sotkusta. Poikani hätääntyi silminnähden. Kun kävelin ympäri taloa ja tarkastelin erinäisiä kasoja, hän kulki perässäni ja supisi minulle, etten saisi olla vihainen, että minun pitäisi kiittää ja olla kiltti miehelleni, joka oli paiskinut hommia kun me lomailimme. Sanoin pojalleni, että minulla on oikeus tuntea mitä tunnen enkä aio teeskennellä kilttiä.

Loukkaantuiko mies-parkani verisesti ja aiheuttiko käytökseni muhevan perheriidan? Ei. Hän hymyili varsin tyypilliselle kiukkureaktiolleni eikä ottanut sitä henkilökohtaisesti. Se oli minun tunnettani, viha pyrki vapauteen ja sotku antoi siihen hyvän syyn. Mieheni päästi irti tarpeestaan puolustella ja sotia vihaa vastaan vihalla. Hän pysyi omassa voimassaan. Kun annoin vihan tunteen vapaasti tulla, tunne menikin nopeasti ohi.

Poikani oli kovin ihmeissään, kun näki meidät hetken päästä halailemassa. Kävimmekin hyvän keskustelun hänen kanssaan tunteista. Olin käynyt nopeasti vihan tasolla vierailemassa, sillä koska se on ykköstunteeni, minulla sitä riittää. Puhdistelen vihavarastoani aika ajoin ja onnekseni minulla on mies joka sen hienosti ottaa vastaan, jos en aina täydellisesti osaa sitä itsekseni hoitaa pois. Minä vuorostani otan vastaan hänen ykköstunnettaan syyllisyyttä, enkä ota sitä henkilökohtaisesti. Näin irtipäästämme voimia vieviä tunteitamme. Kohoamme nopeasti taas ylös rakkauteen – sillä hyväksymme toistemme tunteet ja ymmärrämme mistä ne tulevat. Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja osalla on kertynyt varastoon enemmän vihaa, osalla enemmän syyllisyyttä, osalla enemmän surua, osalla enemmän pelkoa.

”Ai mäkin saan olla vihainen jos siltä tuntuu?”, poikani tarkisti vielä.

”Toki saat, noin söpöön naamaan ei finnejä tarvita. Tunne se ja päästä pois”, vastaan. ”Jos sinua kohtaan tunnetaan vihaa, voit olla rohkea ja voit valita neutraalin tavan suhtautua ja jopa ymmärtää miksi toinen vihaa tuntee. Voit osoittaa rakkautta sitä ihmistä kohtaan joka vihaa, aivan kuten mieheni minulle äsken. Siitä jää sinulle varmasti parempi olo kuin siitä, että vastaat samalla mitalla.”

Kun seuraavan kerran näemme ryhmän teini-ikäisiä poikia, hymyilläänhän heille hyväksyvästi? Siinä kulkee ryhmä tulevia puolisoita, tulevia isejä ja toivottavasti tunne-elämältään tasapainoisia ja siloposkisia miehiä.

 

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • tara-lange-tikapuut-rakkauteen

    Tikapuut rakkauteen -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin